Päivämies 39/2012 pääkirjoitus

linkki pääkirjoitukseen

Todella hienoa, että päivämiehen pääkirjoitus otti julkisesti osaa keskusteluun jota käydään julkisella areenalla. On myös surullista että YLE ei kertonut ohjelmassaan SRK:n sähköpostilla ilmaisemaa kantaa ehkäisyn ihmisoikeuskysymykseen.

SRK:n julkaisema kanta kokonaisuudessaan on täysin ennenkuulumaton ja uusi linjanveto. Toivoa sopii, että tämä virallinen julkistus asiasta menee myös "kentällä" läpi ja sisäistetään toiminnaksi juuri niin kuin se on kirjoitettu.

Ensimmäinen merkittävä poikkeama aikaisemmasta opetuksesta ja julkisesta keskustelusta tulee jo otsikossa:
 "Toisen painostaminen ehkäisemättömyyteen tai ehkäisyyn on ihmisoikeuksien vastaista"

Sitä ei tarvi sen kummemmin selittää. Tämä asian julkinen toteamus kitkee toivottavasti kaikki vihjailevat ja "huolestuneet" kysymykset ja katseet kristillisyytemme jäsenten välisestä kanssakäymisestä.


Täysin ennenkuulumatonta on myös tämä lause tekstin lopussa:
"Vakavan sairauden hoito voi joskus olla esteenä raskaaksi tulemiselle. Asiassa on hyvä kuunnella hoitavaa lääkäriä."

Vielä viime vuonna julkistetussa SRK:n kirjassa oli asiasta artikkeli jossa todettiin lyhennettynä näin:
" Perheen vaikeuksissa saatatte saada asiantuntijoilta neuvoja syntyvyyden rajoittamiseen, mutta Jumalan valtakunnasta teitä rohkaistaan vanhemmuuteen"
Nyt on selkeästi eri ääni kellossa.
Vakavan sairauden hoidossa pitää turvautua lääkärin ohjeeseen, vaikka hoitomuodon osana olisi ehkäisy.
Tässä ei enää eritellä fyysistä ja henkistä sairautta vaan annetaan ymmärtää että molemmat voi tarvita kyseistä hoitotoimenpidettä.

Kiitos Päivämiehen kirjoittajille rohkeasta julkitulosta joka vie kristillisyyttämme lähemmäs Jumalan armollisuutta ja lähimmäisen rakkautta.

Yksi merkittävä huonosti ilmaistu kohta kirjoituksessa on:
"Äidin ja lapsen elämä ovat lahjaa, ja niitä tulee kaikin keinoin suojella Jumalan pyhänä luomistyönä."

En tiedä onko tuo tarkoituksella ilmaistu näin vai onko kyseessä vahinko.
Kyllä Isän ja kaikkien perheenjäsenten elämä on lahjaa jota tulee suojella Jumalan pyhänä luomistyönä. Toivottavasti kyseessä on virhe. Muuten koko kirjoitus saa aika merkillisen sivujuonteen. Ikään kuin ehkäisy olisi hoitomuotona vain äidin asia.

Päivämies 37/12 Perheen hyvinvointiin voi vaikuttaa.

Äärimmäisen tärkeä kirjoitus. Kiitokset päivämiehen toimitukselle että tämä on julkaistu. Muutamia poimintoja kirjoituksesta.
"On ensiarvoisen tärkeää, että jokainen perheenjäsen voi kokea arvonantoa ja kunnioitusta muiden jäsenten taholta. Kenenkään ajatuksia ja mielipiteitä ei pidä tyrmätä vaikka niihin aina voisi yhtyäkkään"
Tämän kun muistaisi kaikki kristillisyytemme suurperheiden vanhemmat. Jokainen lapsi on erinlainen ja tarvii sen oman mielipiteen julki tuomisen ja arvonannon. Myös häneltä aralta lapselta on se kysyttävä kun hän ei omatoimisesti sitä tuo julki.

Kirjoituksessa todetaan myös yksiselitteisesti vanhempien tehtävänä on ensisijaisesti antaa aikaa ja tukea lasta myönteisesti ja yksilöllisesti hänen kehityksessään. Ja toisaalta vanhemman tulee myös asettaa lapselle rajat ja valvoa niiden toteutumista. Lapset eivät itse osaa laittaa itselleen ja toisilleen rajoja.

Kuinka monessa kristillisyytemme suurperheessä näin toteutuu? Kuinka monen suurperheen vanhempi on yleensä kykenevä tähän? Miten tämä toteutuu kun vanhemman tai vanhempien voimavarat loppuvat?

Silloin ei paljon hetkellinen siivousapu auta vaan tarvitaan kohtuullisuuden päätöksiä, jotta ei tapahdu yli sukupolvien ylettyviä vaurioita

Päivämies 37/12 pääkirjoitus

Pääkirjoitus

Tämän viikkoisen lehden pääkirjoitus ottaa kantaa lehden teeman mukaisesti pyyteettömään palveluun. Kirjoitus on ajankohtainen ja aiheellinen.
Kirjoitus kaikkinensa on hyvä ja rakentava. Pyyteetöntä palvelua tarvitaan tässä yhteiskunnallisessa tilanteessa huomattavasti nykyistä enemmän.
Lainaus tekstistä: "Markkinataloudessa kilpailu myös ajaa yksittäiset työntekijät  toimimaan äärimmisen tehokkaasti, usein voimiensa rajoilla. On syytä pohtia, mikä on kohtuullista"

Tämä on aiheellinen kysymys. On syytä pohtia, mikä on kohtuullista. On syytä myös pohtia sitä, että voimmeko laajemmasti asialle mitään vaan onko meidän tyydyttävä nykyiseen markkinataloudelliseen ajattelutapaan. Se ajattelutapa on erinlainen kuin 50 vuotta sitten. Kohtuullisuus on tervettä ajattelua nyt ja aina. Mutta liiallinen kohtuuden vaatiminen voi viedä meidät erinlaisuuden orjaksi.