torstai 17. toukokuuta 2012

Päivämies 20/2012 pääkirjoitus

http://www.srk.fi/index.php?p=paakirjoitus_202012

Päivämiehen pääkirjoitus otti kantaa kirkolliskokouksen alkuun ja sen avauksessa olleeseen arkkipiispan puheenvuoroon. Pääkirjoitus myöntää, että on arkkipiispan huomio henkisestä väkivallasta ja lasten hyväksikäytöstä oli hyvä ja tarpeellinen. Mutta toteaa kuitenkin keskittyminen yhteen herätysliikkeeseen oli kohtuutonta.
Epätoimittaja kysyy, että miksi oli kohtuutonta? Jos vaikka katsoo Kotimaa24 nettisivuston luetuimmat ja kommentoiduimmat uutiset viime vuosilta, niin selviää kuinka paljon tätä keskustelua on käyty erityisesti kirkon sisällä. On ehdottoman tärkeää, että kirkko on ottanut tämän keskustelun omakseen, kun SRK:n johto ei ole halunnut sitä keskustelua ottaa kristillisyytemme keskustelukentälle.

Srk:n johto on useaan otteeseen toistanut, että kristillisyytemme sisällä käydään avointa keskustelua lasten hyväksikäytön ehkäisemisestä ja henkisen väkivallan vaaroista. Kuitenkaan kristillisyytemme julkaisuissa ei ole ollut yhtään haastattelua esim Johanna Hurtigin tutkimuksen tiimoilta. Aina on ollut vain kommentointia jonkun lehden kirjoituksista. Mitä on tälläinen "avoin" keskustelu?

Arkkipiispa on tilanteen oivaltanut ja ottanut kirkon sisäisen herätysliikkeen kipukohdat tarpeeksi vakavasti. Ja senkin arkkipiispa on oivaltanut, että SRK:n johto ei ole kykenevä käymään asiallista keskustelua oman liikkensä sisällä vaan sitä keskustelua on johdettava kirkon piiristä.


Sisäsivun kirkolliskokousuutisoinnin kohdalla on Johanna Lumijärven kokemukset kirkolliskokouksen aloituksesta. Ei ole sattumaa, että juuri Johannalta on tätä kommentointia pyydetty. Johanna on ensimmäinen VL-nainen kirkolliskokouksessa ja tällä julkisen kommentin pyytämisellä SRK tunnustaa että kirkolliskokouksessa voi toimia myös naisia. Tätä tunnustusta ei kyetä julkisesti sanomaan, vaan se on luettava näin rivien välistä.

torstai 3. toukokuuta 2012

Päivämies 18/2012 yleistä

Päivämiehessä oli useita hyviä artikkeleita ajankohtaisiin aiheisiin.
Kuten kirjoitus vertaistukiryhmästä
http://www.srk.fi/index.php?p=ketaan182012

Ja kommentointi Maijan tarina kirjasta
http://www.srk.fi/index.php?p=maija1812

Todella hienoa että näitä vaikeita ja hämmentäviä asioita on otettu keskusteluun myös Päivämiehen sivuille.
Lähisuhdeväkivallan vertaistukiryhmä VL- äitien keskuudessa on sinällään loistava tukimuoto. Sellaisen olemassaolosta kertominen on monille VL- kristityille uusi ja järkyttävä totuus. On ihmisiä jotka eivät voi kuvitellakkaan että tälläistä tapahtuu kristillisyytemme sisällä.

Artikkeli oli kokonaisuudessaan loistava. Haluan nostaa erityisesti yhden kohdan esille.
" Myös perheen lapset tarvitsevat huomioimista. On tärkeää, että eroperheiden lapset kokisivat olevansa tervetulleita seuroihin ja kokoontumisiin"
Hienoa ja kannustavaa puhetta, voi kun se muuttuisi vielä teoksi asti

Päivämies 18/2012 Usko ja elämä

http://www.srk.fi/index.php?p=usko_ja_elama_182012

Usko ja elämä palstalla Aimo Hautamäki kertoo miten opetamme Jumalan seurakunnasta.
Kirjoitus avaa keskeisiltä osin sen mitä luterilainen kirkko opettaa. Jos tämän kirjoituksen lukee luterilaisen kirkon ei VL pappi, niin hän toteaa, että näinhän minäkin uskon. Eli olemme samassa Jumalan valtakunnassa. Luterilaisen kirkon ei papit julistavat Jumalanpalveluksessa jotenkin näin " Jeesuksen Kristuksen palvelijana  julistan sinulle synninpäästön Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen".
Näin julistaa sekä VL että ei VL pappi.
Myös ei VL pappi on vakuuttunut tätä julistaessaan, että synnit tulee anteeksi annetuksi.

Aimo Hautamäki voisi kirjoittaa seuraavan usko ja elämä palstan aiheesta:
Miksi luterilaisessa julistuksessa ei ole pelastusta jos sitä ei julista VL- kristillisyyden tunnustama VL- kristitty.

Silloin päästäisiin asian ytimeen, eli siihen miksi pelastus on VL-opetuksen mukaan vain luterilaisen kirkon yhdessä osastossa eli VL-liikkeessä.

Jos Päivämies kannattaa pääkirjoituksen mukaista avoimuutta hengellisten asioiden hoitamisessa, niin tähän oleelliseen kysymykseen pitäisi vastata. Ja avoimuutta ei ole pelkästään yksipuoleinen julistus vaan kahdensuuntainen keskustelu

Päivämies 18/2012 pääkirjoitus

http://www.srk.fi/index.php?p=paakirjoitus_182012

Päivämiehen pääkirjoitus on eräänlainen vastine Kalevassa olleelle Piispa Salmen haastattelulle, jossa Salmi vaati lisää avointa keskustelua VL-liikkeen kipukohdista.

Pääkirjoituksessa otetaan hyvin myönteinen kanta avoimuuteen ja sen peruspilariin avoimeen keskusteluun.

Pääkirjoituksessa sanotaan: "Avoimuus on aina tärkeää. Sen merkitystä niin hengellisten kuin maallistenkin asioiden hoitamisessa ei koskaan liikaa korosteta. Jokaisella on vastuu puheistaan ja teoistaan sekä niiden perusteluista."
Tämä on selkeää tekstiä ja sopii toivoa, että jokainen VL- kristitty sisäistää sen omalle kohdalleen.

Pääkirjoituksen mukaan on oikeutettua olla huolestunut heistä jotka on joutuneet kokemaan järkyttäviä asioita liikkeen sisällä. Kirjoitus kuitenkin muistuttaa siitä että liikkeessä on reagoitu kannanottojen ja toimenpiteiden muodossa liikkeen sisällä kärsineiden puolesta.
Tässä tarkoitetaan epäilemättä pedofiili ja hoitokokoustapauksia. Kuitenkin on aiheellista kysyä, miten on toimittu niiden ihmisten parhaaksi jotka sidottiin henkiopin mukaisiin synteihin ja heitettiin saatanalle? Nyt kun on SRK:n johdon taholtakin kerrottu, että henkioppi oli harhaoppia, olisi varmaan syytä korjata virheet heidän osalta ketkä vielä elää.

Pääkirjoituksessa otetaan kantaa myös siihen, että uskovaisten yhteisö voi parhaimmillaan tukea vaikeuksissa olevaa hakeutumaan ammattiavun piiriin.
Näin varmasti on tapahtunut ja toivottavasti tapahtuu edespäinkin. Vielä kun selkeästi opetettaisiin ottamaan ammattiauttajan apu varauksetta vastaan. Opetus on tähän asti ollut tietyissä ammattiauttajien neuvoissa torjuvaa.
"Tavoittakohan kirjoituksen jonkun erityisen väsyneen isän tai äidin? Jumalan valtakunnan ulkopuolelta saa kehotuksen ottaa perheen kasvun omiin käsiisi. Uskovaisten joukossa ei ohjata tähän, mutta sen sijaan vanhemmuuttamme tahdotaan monin tavoin tukea"
(Tuuli Hintsalan kirjoitus Päivämiehessä 40/2011 ja kirjassa kodin hyvinvointi)