Päivämies 20/2012 pääkirjoitus

http://www.srk.fi/index.php?p=paakirjoitus_202012

Päivämiehen pääkirjoitus otti kantaa kirkolliskokouksen alkuun ja sen avauksessa olleeseen arkkipiispan puheenvuoroon. Pääkirjoitus myöntää, että on arkkipiispan huomio henkisestä väkivallasta ja lasten hyväksikäytöstä oli hyvä ja tarpeellinen. Mutta toteaa kuitenkin keskittyminen yhteen herätysliikkeeseen oli kohtuutonta.
Epätoimittaja kysyy, että miksi oli kohtuutonta? Jos vaikka katsoo Kotimaa24 nettisivuston luetuimmat ja kommentoiduimmat uutiset viime vuosilta, niin selviää kuinka paljon tätä keskustelua on käyty erityisesti kirkon sisällä. On ehdottoman tärkeää, että kirkko on ottanut tämän keskustelun omakseen, kun SRK:n johto ei ole halunnut sitä keskustelua ottaa kristillisyytemme keskustelukentälle.

Srk:n johto on useaan otteeseen toistanut, että kristillisyytemme sisällä käydään avointa keskustelua lasten hyväksikäytön ehkäisemisestä ja henkisen väkivallan vaaroista. Kuitenkaan kristillisyytemme julkaisuissa ei ole ollut yhtään haastattelua esim Johanna Hurtigin tutkimuksen tiimoilta. Aina on ollut vain kommentointia jonkun lehden kirjoituksista. Mitä on tälläinen "avoin" keskustelu?

Arkkipiispa on tilanteen oivaltanut ja ottanut kirkon sisäisen herätysliikkeen kipukohdat tarpeeksi vakavasti. Ja senkin arkkipiispa on oivaltanut, että SRK:n johto ei ole kykenevä käymään asiallista keskustelua oman liikkensä sisällä vaan sitä keskustelua on johdettava kirkon piiristä.


Sisäsivun kirkolliskokousuutisoinnin kohdalla on Johanna Lumijärven kokemukset kirkolliskokouksen aloituksesta. Ei ole sattumaa, että juuri Johannalta on tätä kommentointia pyydetty. Johanna on ensimmäinen VL-nainen kirkolliskokouksessa ja tällä julkisen kommentin pyytämisellä SRK tunnustaa että kirkolliskokouksessa voi toimia myös naisia. Tätä tunnustusta ei kyetä julkisesti sanomaan, vaan se on luettava näin rivien välistä.