Päivämies 16/2012 Usko ja Elämä

Päivämiehen nro 16 on Seppo Lohen ajatuksia naispappeudesta.

http://www.srk.fi/index.php?p=usko_ja_elama_162012

Hyvä että tähän ajankohtaiseen aiheeseen on tartuttu tuomalla julki perusteluja joihin kristillisyytemme käsitys nojaa.
Seppo Lohi sanoo että kysymys ei ole, etteivätkö naiset kelpaisi, vaan siitä mitä Jumala sanoo sanassaan.
Lisäksi hän viittaa Pietarin kirjeeseen "yksikään profeetallinen sana ei ole tullut julki ihmisten tahdosta, vaan ihmiset ovat puhuneet Pyhän Hengen johtamina sen minkä ovat Jumalalta saaneet".
Siis nostan tässä blogissa muutamia Paavalin kirjeiden kohtia kuten Seppokin on tehnyt. Molemmat on suoraan raamatusta, molemmat on varmasti totta. Sitten voimme miettiä miksi toisia noudatetaan orjallisesti ja toisia ei.


Seppo on lainannut seuraavan kohdan: 1.Kor. 14:33-34, 37-38 (jae 33 vain osittain)

"Niin kuin on laita kaikissa pyhien seurakunnissa, 34 naisten tulee olla vaiti seurakunnan kokouksissa."

"Jos joku uskoo olevansa profeetta tai saaneensa muita Hengen lahjoja, hänen tulee tietää että tämä, mitä kirjoitan, on Herran käsky. 38 Jos joku ei tätä tunnusta, Jumala ei tunnusta häntä."

Välistä on jäänyt pois esim jae 35
"Jos he tahtovat tietoa jostakin, heidän on kysyttävä sitä kotona omalta mieheltään, sillä naisen on sopimatonta puhua seurakunnan kokouksessa."
Mitenhän tämä kohta suhteutetaan esim seurakuntapäiviin jotka ovat kiistatta seurakunnan kokouksia?



Oliskohan sitten mitään merkitystä Korinttolaiskirjeen 11 luvulla.

"Jos miehellä on päähine päässään, kun hän rukoilee tai profetoi*, hän häpäisee päänsä. 5 Sen sijaan jos nainen on avopäin, kun hän rukoilee tai profetoi, hän häpäisee päänsä, sillä sehän on samaa kuin hän olisi antanut ajaa hiuksensa pois. 6 Ellei nainen peitä päätään, hän voi yhtä hyvin leikkauttaa hiuksensa. Mutta jos kerran hiusten leikkaaminen tai pois ajaminen on naiselle häpeällistä, hänen tulee peittää päänsä."

"Päätelkää itse, onko naisen sopivaa rukoilla Jumalaa avopäin. 14 Opettaahan jo luontokin teille, että pitkä tukka on miehelle häpeäksi 15 mutta naiselle kunniaksi. Pitkät hiukset on annettu naiselle hunnuksi. 16 Jos joku kuitenkin väittää vastaan, niin sanon hänelle, ettei meillä ole sellaista tapaa eikä yleensäkään Jumalan seurakunnilla."

Tässä nainen voi profetoida kun peittää päänsä. Ja naisen rukoilemista avopäin ei Jumalan seurakunnassa tunneta.



Toisessa perustelussa Seppo on lainannut Paavalin kirjettä Timoteukselle. Jae 1 kokonaan ja osa jakeesta 2
"Tämä sana on varma: joka pyrkii seurakunnan kaitsijan virkaan, tahtoo jaloon työhön. Seurakunnan kaitsijan tulee olla moitteeton, yhden vaimon mies --"

Jakeet 2 ja 3 kokonaan kuuluu seuraavasti:
"Seurakunnan kaitsijan tulee olla moitteeton, yhden vaimon mies, raitis, harkitseva, rauhallinen, vieraanvarainen ja taitava opettamaan, 3 ei juomiseen taipuvainen, ei väkivaltainen eikä rahanahne, vaan lempeä ja sopuisa. 4 Hänen on pidettävä hyvää huolta perheestään, kasvatettava lapsensa tottelevaisiksi ja saavutettava kaikkien kunnioitus."

Siis kaitsijalla pitää olla vaimo, ei saa polttaa tupakkaa ...yms.
Eikö näillä ominaisuuksilla ole mitään merkitystä?

Toinen huomio: Sepon viittaama kohta kertoo seurakunnan kaitsijan tehtävästä.

Timoteuskirjeen jae 8 eteenpäin kerrotaan seurakunnan palvelijasta.

"Myös seurakunnanpalvelijoiden on oltava arvokkaita ja vilpittömiä. He eivät saa käyttää liikaa viiniä eivätkä tavoitella omaa hyötyään. 9 Heidän tulee tuntea uskon salaisuus ja pitää omatuntonsa puhtaana. 10 Myös heidät on ensin tutkittava, ja kun heidät on todettu moitteettomiksi, he saavat ryhtyä hoitamaan tehtäväänsä. 11 Samoin tulee naisten olla arvokkaita, eivätkä he saa puhua muista pahaa. Heidän on oltava raittiita ja kaikessa luotettavia. 12 Seurakunnanpalvelijan on oltava yhden vaimon mies, ja hänen on pidettävä hyvää huolta lapsistaan ja perheväestään. 13 Ne, jotka hoitavat virkansa hyvin, saavat arvostetun aseman ja voivat rohkeasti julistaa uskoa Kristukseen Jeesukseen. "

Mikä on ero Paavalin viittauksella kaitsijaan ja palvelijaan?
Koskaan en ole kuullut puhuttavan puhujasta seurakunnan kaitsijana, aina vaan palvelijana.
Pappia olen joskus kuullut nimitettävän kaitsijaksi. Lähinnä kristillisyytemme ulkopuolella. Kristillisyytemme sisällä papitkin ovat palvelijoita.
Piispoista olen kuullut puhuttavan kaitsijoina.




Näitä kohtiahan on vaikka kuinka paljon. Kun otetaan yksittäinen kohta niin saadaan näyttämään miltä halutaan. Olisi kiinnostavaa jos näistä kohdista esim Seppo Lohi antautuisi kaksisuuntaiseen keskusteluun eikä vaan julistukseen.

Avointa keskustelua odottelee:
Epätoimittaja

Päivämies 14-15/2012 sana Pääsiäispäiväksi

Pauli Kiviojan tekstin selitys:
http://www.srk.fi/index.php?p=sana_juhlapaivaksi14b2012

Selkeää selitystä Paulilta

Tarkastellaan hieman tarkemmin tekstin loppuosaa:

"Paitsi laista, kristitty on kuollut pois myös ihmisten keksimistä säännöistä ja käskyistä, jotka vaativat omatekoista hurskautta, nöyryyden harjoitusta ja ruumiin kurittamista. Ne näyttävät viisailta, mutta todellisuudessa ovat arvottomia ja tyydyttävät vain ihmisen ylpeyttä. (Kol. 2:20–23.)"

Kolossalaiskirje 2:20-23
" Jos kerran olette yhdessä Kristuksen kanssa kuolleet pois maailman alkuvoimien ulottuvilta, miksi yhä käyttäydytte tämän maailman mukaisesti ja alistutte sellaisiin sääntöihin kuin 21 "älä tartu", "älä maista", "älä kosketa"? 22 Tämä kaikkihan koskee sellaista, mikä käytön jälkeen häviää. Kysymys on vain ihmisten käskyistä ja opeista.(Mark. 7:7) 23 Nämä omatekoista hurskautta, nöyryyden harjoitusta ja ruumiin kurittamista vaativat käskyt tosin näyttävät viisailta, mutta todellisuudessa ne ovat arvottomia ja tyydyttävät vain ihmisen ylpeyttä."

Tuon jakeen 22 sivuviittaus Mark 7:7 kuuluu seuraavasti:
" 7 Turhaan he minua palvelevat, kun opettavat oppejaan, ihmisten tekemiä käskyjä."

Epätoimittajaa kalvaa mielenkiintoinen kysymys. Mitähän Paavali ja itse Elämän Herra sanoisi seuraavasti alkaviin tuttuihin lauseisiin:
Me emme halua....
Emmehän me halua...
Halumme on...
Haluammehan...
Jos haluat mitä me yhteisesti emme halua niin...
Jos et halua kuten aina olemme halunneet niin...
Kaikkien yläpuolella on: vaikka uskot kuten me, mutta et halua kuten me niin olet osaton armosta

lauseisiin voi liittää mitä tahansa isiemme perinnäissäännöksiä.

TV, korvikset, meikkaus, hiusvärit, urheilu, lasten saanti, naispappeus .....

Päivämies 14-15/2012 pääkirjoitus

http://www.srk.fi/index.php?p=paakirjoitus_142012

Päivämiehen pääkirjoitus käsittelee syntien sovittamisen suurinta juhlaa, pitkäperjantaita ja pääsiäistä. Tätä ilosanomaa on riemullista lukea, ylösnoussut on voittanut kuoleman vallan. Jeesus nousi maallisessa ruumiissa ylös haudasta ja avasi meille tien taivaaseen. Siihen ei ole mitään lisättävää tai poisotettavaa.

Jälleen on pääkirjoituksessa kohta jonka vanhoillislestadiolaisuuden sisällä ja ulkopuolella olevat lukevat erilailla.

"Järkeily voi hämärtää myös näkyä Jumalan seurakunnasta, jossa Pyhä Henki vaikuttaa ja josta Kristuksen vanhurskautta tarjotaan evankeliumin saarnassa ihmisille"

Ulkopuolella VL- liikkeen virke luetaan niin kuin siinä lukee. Ja Jumalan seurakunta on siellä missä on Jeesukseen uskovia. VL- liikkeen sisällä olevat lukevat virkkeen samalla tavalla, mutta lapsesta asti jatkuneen opetuksen pohjalta ymmärtävät virkkeen seuraavasti:

"Järkeily voi hämärtää myös näkyä vanhoillislestadiolaisesta kristillisyydestä, jossa Pyhä Henki vaikuttaa ja josta Kristuksen vanhurskautta tarjotaan evankeliumin saarnassa ihmisille".

Päivämies 13/2012 yleistä

Muutaman havainnon haluaisin nostaa uuden kirjan "kodin hyvinvointi" esittelystä.
Kirjan esittelyssä on kerrottu, että siinä on kirjoituksia myös perheiden vakavista ongelmatilanteista, kuten lähisuhdeväkivallasta ja seksuaalisesta hyväksikäytöstä.
Hyvä että on uskallettu ottaa mukaan nämä järkyttävimmät läheisten ihmisten toisille tekemät vääryydet. Toisaalta nämä on helppo ottaa mukaan kun ne on selkeästi VL- kristillisyydessä todettu synniksi ja vääryydeksi jotka pitää hoitaa myös maallisen esivallan edessä.

Haluaisin nostaa keskusteluun myös vakavan ongelman joka vaanii erityisesti suurissa perheissä.
Nimittäin vanhempien ajan riittävyyden jokaiselle lapselle.
Jokaisella lapsella on oikeus lapsuuteen jossa on läsnä turvallinen isä ja äiti. VL-kristillisyydessä usein vedotaan siihen, että kun on ehjä perhe, niin siinä on lasten hyvä kasvaa. Mutta ehjissäkin perheissä voi olla lapsia jotka ovat täysin ilman vanhempien tukea.
Kun on vaikka 10 alle 15 vuotiasta lasta, niin on itsepetosta sanoa, että kaikki lapset saavat tarpeeksi aikaa vanhemmilta. Tämä on tullut viime aikoina erityisesti näkyviin kun suurten perheiden lapsia on sijoitettu kodin ulkopuolelle huomattavia määriä. Useassa tapauksessa perimmäisenä syynä on vanhempien ajan riittämättömyys haastavan lapsen kanssa.

Epätoimittaja on harmikseen huomannut, että tähän alati kasvavaan piilopahoinvointiin ei ole kristillisyytemme kirjoituksissa ole uskallettu ottaa avointa ja rakentavaa kantaa. Kun opetetaan, että Jumala antaa voimat taakan mukaan ei uskalleta tunnustaa, että näin ei ole tapahtunut silloin kun lapsi joudutaan sijoittamaan vanhempien kasvatuksen ulkopuolelle? Voisiko olla niin, että Jumala ottaa voimaansa pois kun vanhemmat eivät ota koko perheen hyvinvointia ja jaksamista huomioon silloin kun taakka tuntuu ensimmäisen kerran ylivoimaiselta?