Muutaman havainnon haluaisin nostaa uuden kirjan "kodin hyvinvointi" esittelystä.
Kirjan esittelyssä on kerrottu, että siinä on kirjoituksia myös perheiden vakavista ongelmatilanteista, kuten lähisuhdeväkivallasta ja seksuaalisesta hyväksikäytöstä.
Hyvä että on uskallettu ottaa mukaan nämä järkyttävimmät läheisten ihmisten toisille tekemät vääryydet. Toisaalta nämä on helppo ottaa mukaan kun ne on selkeästi VL- kristillisyydessä todettu synniksi ja vääryydeksi jotka pitää hoitaa myös maallisen esivallan edessä.
Haluaisin nostaa keskusteluun myös vakavan ongelman joka vaanii erityisesti suurissa perheissä.
Nimittäin vanhempien ajan riittävyyden jokaiselle lapselle.
Jokaisella lapsella on oikeus lapsuuteen jossa on läsnä turvallinen isä ja äiti. VL-kristillisyydessä usein vedotaan siihen, että kun on ehjä perhe, niin siinä on lasten hyvä kasvaa. Mutta ehjissäkin perheissä voi olla lapsia jotka ovat täysin ilman vanhempien tukea.
Kun on vaikka 10 alle 15 vuotiasta lasta, niin on itsepetosta sanoa, että kaikki lapset saavat tarpeeksi aikaa vanhemmilta. Tämä on tullut viime aikoina erityisesti näkyviin kun suurten perheiden lapsia on sijoitettu kodin ulkopuolelle huomattavia määriä. Useassa tapauksessa perimmäisenä syynä on vanhempien ajan riittämättömyys haastavan lapsen kanssa.
Epätoimittaja on harmikseen huomannut, että tähän alati kasvavaan piilopahoinvointiin ei ole kristillisyytemme kirjoituksissa ole uskallettu ottaa avointa ja rakentavaa kantaa. Kun opetetaan, että Jumala antaa voimat taakan mukaan ei uskalleta tunnustaa, että näin ei ole tapahtunut silloin kun lapsi joudutaan sijoittamaan vanhempien kasvatuksen ulkopuolelle? Voisiko olla niin, että Jumala ottaa voimaansa pois kun vanhemmat eivät ota koko perheen hyvinvointia ja jaksamista huomioon silloin kun taakka tuntuu ensimmäisen kerran ylivoimaiselta?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti