Päivämies 39/2012 pääkirjoitus

linkki pääkirjoitukseen

Todella hienoa, että päivämiehen pääkirjoitus otti julkisesti osaa keskusteluun jota käydään julkisella areenalla. On myös surullista että YLE ei kertonut ohjelmassaan SRK:n sähköpostilla ilmaisemaa kantaa ehkäisyn ihmisoikeuskysymykseen.

SRK:n julkaisema kanta kokonaisuudessaan on täysin ennenkuulumaton ja uusi linjanveto. Toivoa sopii, että tämä virallinen julkistus asiasta menee myös "kentällä" läpi ja sisäistetään toiminnaksi juuri niin kuin se on kirjoitettu.

Ensimmäinen merkittävä poikkeama aikaisemmasta opetuksesta ja julkisesta keskustelusta tulee jo otsikossa:
 "Toisen painostaminen ehkäisemättömyyteen tai ehkäisyyn on ihmisoikeuksien vastaista"

Sitä ei tarvi sen kummemmin selittää. Tämä asian julkinen toteamus kitkee toivottavasti kaikki vihjailevat ja "huolestuneet" kysymykset ja katseet kristillisyytemme jäsenten välisestä kanssakäymisestä.


Täysin ennenkuulumatonta on myös tämä lause tekstin lopussa:
"Vakavan sairauden hoito voi joskus olla esteenä raskaaksi tulemiselle. Asiassa on hyvä kuunnella hoitavaa lääkäriä."

Vielä viime vuonna julkistetussa SRK:n kirjassa oli asiasta artikkeli jossa todettiin lyhennettynä näin:
" Perheen vaikeuksissa saatatte saada asiantuntijoilta neuvoja syntyvyyden rajoittamiseen, mutta Jumalan valtakunnasta teitä rohkaistaan vanhemmuuteen"
Nyt on selkeästi eri ääni kellossa.
Vakavan sairauden hoidossa pitää turvautua lääkärin ohjeeseen, vaikka hoitomuodon osana olisi ehkäisy.
Tässä ei enää eritellä fyysistä ja henkistä sairautta vaan annetaan ymmärtää että molemmat voi tarvita kyseistä hoitotoimenpidettä.

Kiitos Päivämiehen kirjoittajille rohkeasta julkitulosta joka vie kristillisyyttämme lähemmäs Jumalan armollisuutta ja lähimmäisen rakkautta.

Yksi merkittävä huonosti ilmaistu kohta kirjoituksessa on:
"Äidin ja lapsen elämä ovat lahjaa, ja niitä tulee kaikin keinoin suojella Jumalan pyhänä luomistyönä."

En tiedä onko tuo tarkoituksella ilmaistu näin vai onko kyseessä vahinko.
Kyllä Isän ja kaikkien perheenjäsenten elämä on lahjaa jota tulee suojella Jumalan pyhänä luomistyönä. Toivottavasti kyseessä on virhe. Muuten koko kirjoitus saa aika merkillisen sivujuonteen. Ikään kuin ehkäisy olisi hoitomuotona vain äidin asia.

Päivämies 37/12 Perheen hyvinvointiin voi vaikuttaa.

Äärimmäisen tärkeä kirjoitus. Kiitokset päivämiehen toimitukselle että tämä on julkaistu. Muutamia poimintoja kirjoituksesta.
"On ensiarvoisen tärkeää, että jokainen perheenjäsen voi kokea arvonantoa ja kunnioitusta muiden jäsenten taholta. Kenenkään ajatuksia ja mielipiteitä ei pidä tyrmätä vaikka niihin aina voisi yhtyäkkään"
Tämän kun muistaisi kaikki kristillisyytemme suurperheiden vanhemmat. Jokainen lapsi on erinlainen ja tarvii sen oman mielipiteen julki tuomisen ja arvonannon. Myös häneltä aralta lapselta on se kysyttävä kun hän ei omatoimisesti sitä tuo julki.

Kirjoituksessa todetaan myös yksiselitteisesti vanhempien tehtävänä on ensisijaisesti antaa aikaa ja tukea lasta myönteisesti ja yksilöllisesti hänen kehityksessään. Ja toisaalta vanhemman tulee myös asettaa lapselle rajat ja valvoa niiden toteutumista. Lapset eivät itse osaa laittaa itselleen ja toisilleen rajoja.

Kuinka monessa kristillisyytemme suurperheessä näin toteutuu? Kuinka monen suurperheen vanhempi on yleensä kykenevä tähän? Miten tämä toteutuu kun vanhemman tai vanhempien voimavarat loppuvat?

Silloin ei paljon hetkellinen siivousapu auta vaan tarvitaan kohtuullisuuden päätöksiä, jotta ei tapahdu yli sukupolvien ylettyviä vaurioita

Päivämies 37/12 pääkirjoitus

Pääkirjoitus

Tämän viikkoisen lehden pääkirjoitus ottaa kantaa lehden teeman mukaisesti pyyteettömään palveluun. Kirjoitus on ajankohtainen ja aiheellinen.
Kirjoitus kaikkinensa on hyvä ja rakentava. Pyyteetöntä palvelua tarvitaan tässä yhteiskunnallisessa tilanteessa huomattavasti nykyistä enemmän.
Lainaus tekstistä: "Markkinataloudessa kilpailu myös ajaa yksittäiset työntekijät  toimimaan äärimmisen tehokkaasti, usein voimiensa rajoilla. On syytä pohtia, mikä on kohtuullista"

Tämä on aiheellinen kysymys. On syytä pohtia, mikä on kohtuullista. On syytä myös pohtia sitä, että voimmeko laajemmasti asialle mitään vaan onko meidän tyydyttävä nykyiseen markkinataloudelliseen ajattelutapaan. Se ajattelutapa on erinlainen kuin 50 vuotta sitten. Kohtuullisuus on tervettä ajattelua nyt ja aina. Mutta liiallinen kohtuuden vaatiminen voi viedä meidät erinlaisuuden orjaksi.

Suviseurapäivämiehet 27 ja 28/2012

http://www.srk.fi/index.php?p=paivamies

Kovin kepeästi Päivämies kommentoi Piispojen esiintymistä ja puheita suviseurojen avajaisissa. Muistetaan mainita, että paikalla oli peräti 3 piispaa. Mutta heidän puheiden sisällöstä ei mainita juuri mitään. Etenkin kutsuvierastilaisuudessa pidetyistä puheista ei ole mitään mainintaa. Mutta miten olisi jos joku piispoista olisi nostanut puheensa isoksi teemaksi vaikka raittiin elämäntavan tuovan siunauksen? Asia olisi varmasti ollut pääkirjoituksessa ja erillisessä artikkelissa.
Mistä johtuu Päivämiehen vaikeneminen Piispojen puheiden alla? Onko niin, että srk:lla ei ole vastausta / vastinetta ev lut kirkon tunnustuskirjojen mukaisesta uskosta poikkeamiseen? Kristillisyydessämme on korostettu kirkon olevan meille rakas kansankirkko joka edustaa hengellistä esivaltaa. Jos esivalta nyt on "alaistaan" ojentanut eikö pitäisi toimia ojennuksen mukaan tai antaa vastine?

Merkillistä touhua tälläinen vaikeneminen. Nyt kuitenkin eri puolilla Suomea seurapuheissa mainitaan Piispojen virhelliset käsitykset ja pyydetään Jumalan avaavan heidän silmänsä oikean uskonkäsityksen edessä. Kuitenkaan tätä oikeata uskonkäsitystä ei missään julkisesti esitetä niin selvästi kuin Piispa Repo omansa esitti.
Epätoimittaja lausuu kiitokset Piispa Revolle selkeästä puheesta joka pureutui uskomme ytimeen. Epätoimittaja ei yhdy hänen tulkintaansa kaikilta osin, mutta arvostaa suoraa ilmaisua.
Päivämies ei saa epätoimittajalta paljon kiitoksia. Päivämies on aina korostanut uskosta keskustelemisen tärkeyttä, mutta nyt kun avaus on julkisesti tehty, niin itse ei pysty siihen vastaamaan.

Päivämies 23/2012 yleistä

Lukekaa kaikki Lopen seurakunnan tervehdys suviseuravieraille!

Jotakin aivan ainutlaatuista yhteiskristillistä on tapahtunut Päivämiehen toimituksessa että tämä tervehdys on julkaistu tälläisenä.

Päivämies 23/2012 Matkaevääksi

http://www.srk.fi/index.php?p=matkaevaaksi232012

Hieno kirjoitus Isomaan Jannelta kohtuullisuudesta. On hyvä muistuttaa ihmisiä siitä mistä meidän pitää olla kiitollisia. Erityisesti puhuttelee tämä Sananlaskujen kohta:  ”Parempi leipäkannikka ja rauha kuin juhlapidot ja riita”.

Siinä sitä on meillä oppimista.

Viimeinen kappale on taas sitä perinteistä taitavaa kaksoisviestintää.
"Jumalan lapset ovat halunneet myös ajallisin varoin tukea Jumalan valtakunnan työtä."
Vl-liikkeen sisällä olevat lukee tämän lauseen seuraavasti:
"Vanhoillislestadiolaiset ovat halunneet myös ajallisin varoin tukea rauhanyhdistysten työtä".

Onko Janne tukenut Jumalan valtakunnan työtä ajallisin varoin silloin kun on laittanut kirkon penkissä roposensa kolehtiin joka menee kirkon lähetystyön kautta Pietarin katulapsille?
Hän todennäköisesti kuuluu kirkoon ja tunnustaa uskonsa papin kanssa yhteisessä uskontunnustuksessa.

Vielä on paljon keskusteltavaa.

Päivämies 22/2012 pääkirjoitus

http://www.srk.fi/index.php?p=paakirjoitus_222012

Pääkirjoitus keskittyy tällä kertaa uskon perusteisiin eli Pyhään Henkeen.
Pyhä Henki on mielenkiintoinen ilmiö. Epätoimittajan vajavainen Raamatun tuntemus ei tiedä muuta Pyhän Hengen näkyväistä muotoa kuin ensimmäisen helluntain kyyhkyset.
Sen koommin sitä ei ole ihmissilmä havainnut. Kuitenkin sitä käytetään tänä päivänä keskellämme vallan välineenä. Onko jokin muu aisti ihmisellä ratkaisevasti näköaistia parempi, niin että havaitsee Pyhän Hengen olevan täällä tai siellä? Tai havaitsee paikat jossa sitä ainakaan ei ole?
Epätoimittajan oman havainnon mukaan tämän päivän Pyhän Hengen olemassaolon tulkinnat perustuvat etupäässä kuuloon ja näköön, sekä niiden kautta tulevaan opetukselliseen mielenyhtymään.

Jos Pyhän Hengen tunteminen olisi ulkoisista aisteista vapaata, niin silloin sen pitäisi tunnistaa näkemättä ja kuulematta mitään. Suosittelen vaikka seuraavanlaista testiä teille kaikille lukijoille: Seuraavan kerran kun olette tilaisuudessa jossa on VL-liikkken sisällä ja ulkona olevia. Tervehtikää kaikkia ihmisiä Jumalan Terveellä mutta silmät kiinni. Jos tunnet missä kohdin olisi pitänyt sanoa "päivää" tunnistat pyhän hengen ilman näköaistia.

Vastaavia kokeiluja voisi tehdä lukemattomia...

Pääkirjoituksessa todetaan aivan oikein se taho joka Pyhän Hengen tunnistaa:
"Jumala rakkaudessaan lähestyy ja vetää puoleensa. Hän näkee sisimpään ja tietää erehtymättömästi jokaisen ihmisen tunnontilan."
Siinä se on sanottu. Vain ja ainoastaan Jumala tietää missä on Pyhää Henkeä.
Me vain luulemme tietävämme.

Pääkirjoituksen viimeisessä kappaleessa on perinteinen opetus siitä mihin Pyhä Henki on tänä aikana valjastettu. Pyhän Hengen ilmoituksen mukaan ohjataan ihmisten ajallisia tekoja. (Pyhä Henki on ilmoittanut että korvikset on väärin, kaulakoru ei. Hiusten sävyttäminen on väärin, permanentti ei. Sunnuntaina saa tehdä töitä tietokoneella, vasaralla ei ... ym. ym)
Jälleen epätoimittajaa vaivaa vajavainen raamatun tuntemus, mutta ei sieltä taida löytyä esimerkkiä siitä että Pyhä Henki olisi valjastettu tälläisiin tehtäviin. Ei ole pääkirjoituksen viimeisessä kappaleessakaan yhtään Raamatun kohdan viittausta.

Aiheellista olisi keskustella laajemmasti siitä mihin sitä Pyhää Henkeä käytetään. Ettei kävisi niin, että joudutaan toteamaan Fariseustenkin toimineen Pyhän Hengen ohjaamina kun he olivat laatinee isien perinnäissäännöksiä.