Matkaevääksi palstalla on Harri Isopahkalan kirjoitus:
Hyvä viesti kristinuskon yllä.
Mielestäni hyvin kirjoitetun tekstin loppuosa käsittelee aihetta: Evankeliumia ilman ehtoja.
Siinä kerrotaan kuinka Kristuksen syntien sovittamisen evankeliumin avulla ihminen pelastuu. Aivan viimeinen kappale on kirjoitettu tarkasti näin:
Evankeliumin sanomaa ei ole lupa muuttaa. Olennaista ei ole, millaisia sanoja käytämme syntien sovituksesta. Tärkeintä on, että synnin päästö julistetaan Pyhän hengen voimalla ja otetaan uskolla vastaan. Evankeliumin välittämään pelastukseen ei myöskään saa lisätä ehtoja, kuten hyviä töitä tai oikeaa elämäntapaa. Pelastuksessa on kysymys yksin armosta, yksin uskosta ja yksin Kristuksen ansiosta.
Taidatko tämän selvemmin sanoa. Amen
maanantai 6. huhtikuuta 2015
perjantai 3. huhtikuuta 2015
Ikävä kun ei pääse seuroihin
Vaikka tämä blogi on Päivämiehen lukijan palsta, niin tämä on pakko jakaa tutkimisen pohjaksi. Tuomas Palolan haastatyelu Keskisuomalaisessa 3.4.2015
Ei voi muuta kuin ihmetellä tätä tiedottamisen ja avoimuuden tuskaa tässä kristillisyydessämme.
keskiviikko 25. maaliskuuta 2015
Vilja Paavolan blogi
Päivämiehen varsinaiset lehdessä olevat kirjoitukset ovat muuttuneet maksulliseen näköislehteen. Joten niitä nyt en voi linkittää kuten ennen.
Laitetaan tähän keskustelun pohjaksi vaikka Vilja Paavolan blogi sananvapaudesta.
Kun luin tuota blogia, niin minulle tuli tunne, että Vilja olisi halunnut sanoa jotain vähän suoremmin tästä yhteisömme sananvapaudesta.
http://www.paivamies.fi/blogit/blogistit/blogisti_vilja-paavola/923/
Laitetaan tähän keskustelun pohjaksi vaikka Vilja Paavolan blogi sananvapaudesta.
Kun luin tuota blogia, niin minulle tuli tunne, että Vilja olisi halunnut sanoa jotain vähän suoremmin tästä yhteisömme sananvapaudesta.
http://www.paivamies.fi/blogit/blogistit/blogisti_vilja-paavola/923/
Lukijapalsta herätetään eloon.
Tämä Päivämiehen epävirallinen lukijapalsta on ollut voimavarojen puutteessa tauolla yli 2 vuotta. Keskustelu kristillisyytemme asioista taitaa käydä vilkkaana monella eri palstalla. Varsinkin Kotimaa24 on ollut vilkas keskustelun alusta. Nyt kuitenkin se on muuttunut maksulliseksi ja siinä samalla meni sen mielenkiinto.
Päivämieheen on tässä blogini tauon aikana tulleet myös blogit. Valitettavasti mutta arvattavasti niissä ei ole kommentointi ja keskustelumahdollisuutta.
Siispä avaan taas tämän blogin jossa asiallinen kommentointi on vapaa. Oli se sitten negatiivista tai positiivista.
t. epätoimittaja
Päivämieheen on tässä blogini tauon aikana tulleet myös blogit. Valitettavasti mutta arvattavasti niissä ei ole kommentointi ja keskustelumahdollisuutta.
Siispä avaan taas tämän blogin jossa asiallinen kommentointi on vapaa. Oli se sitten negatiivista tai positiivista.
t. epätoimittaja
keskiviikko 26. syyskuuta 2012
Päivämies 39/2012 pääkirjoitus
linkki pääkirjoitukseen
Todella hienoa, että päivämiehen pääkirjoitus otti julkisesti osaa keskusteluun jota käydään julkisella areenalla. On myös surullista että YLE ei kertonut ohjelmassaan SRK:n sähköpostilla ilmaisemaa kantaa ehkäisyn ihmisoikeuskysymykseen.
SRK:n julkaisema kanta kokonaisuudessaan on täysin ennenkuulumaton ja uusi linjanveto. Toivoa sopii, että tämä virallinen julkistus asiasta menee myös "kentällä" läpi ja sisäistetään toiminnaksi juuri niin kuin se on kirjoitettu.
Ensimmäinen merkittävä poikkeama aikaisemmasta opetuksesta ja julkisesta keskustelusta tulee jo otsikossa:
"Toisen painostaminen ehkäisemättömyyteen tai ehkäisyyn on ihmisoikeuksien vastaista"
Sitä ei tarvi sen kummemmin selittää. Tämä asian julkinen toteamus kitkee toivottavasti kaikki vihjailevat ja "huolestuneet" kysymykset ja katseet kristillisyytemme jäsenten välisestä kanssakäymisestä.
Täysin ennenkuulumatonta on myös tämä lause tekstin lopussa:
"Vakavan sairauden hoito voi joskus olla esteenä raskaaksi tulemiselle. Asiassa on hyvä kuunnella hoitavaa lääkäriä."
Vielä viime vuonna julkistetussa SRK:n kirjassa oli asiasta artikkeli jossa todettiin lyhennettynä näin:
" Perheen vaikeuksissa saatatte saada asiantuntijoilta neuvoja syntyvyyden rajoittamiseen, mutta Jumalan valtakunnasta teitä rohkaistaan vanhemmuuteen"
Nyt on selkeästi eri ääni kellossa.
Vakavan sairauden hoidossa pitää turvautua lääkärin ohjeeseen, vaikka hoitomuodon osana olisi ehkäisy.
Tässä ei enää eritellä fyysistä ja henkistä sairautta vaan annetaan ymmärtää että molemmat voi tarvita kyseistä hoitotoimenpidettä.
Kiitos Päivämiehen kirjoittajille rohkeasta julkitulosta joka vie kristillisyyttämme lähemmäs Jumalan armollisuutta ja lähimmäisen rakkautta.
Yksi merkittävä huonosti ilmaistu kohta kirjoituksessa on:
"Äidin ja lapsen elämä ovat lahjaa, ja niitä tulee kaikin keinoin suojella Jumalan pyhänä luomistyönä."
En tiedä onko tuo tarkoituksella ilmaistu näin vai onko kyseessä vahinko.
Kyllä Isän ja kaikkien perheenjäsenten elämä on lahjaa jota tulee suojella Jumalan pyhänä luomistyönä. Toivottavasti kyseessä on virhe. Muuten koko kirjoitus saa aika merkillisen sivujuonteen. Ikään kuin ehkäisy olisi hoitomuotona vain äidin asia.
Todella hienoa, että päivämiehen pääkirjoitus otti julkisesti osaa keskusteluun jota käydään julkisella areenalla. On myös surullista että YLE ei kertonut ohjelmassaan SRK:n sähköpostilla ilmaisemaa kantaa ehkäisyn ihmisoikeuskysymykseen.
SRK:n julkaisema kanta kokonaisuudessaan on täysin ennenkuulumaton ja uusi linjanveto. Toivoa sopii, että tämä virallinen julkistus asiasta menee myös "kentällä" läpi ja sisäistetään toiminnaksi juuri niin kuin se on kirjoitettu.
Ensimmäinen merkittävä poikkeama aikaisemmasta opetuksesta ja julkisesta keskustelusta tulee jo otsikossa:
"Toisen painostaminen ehkäisemättömyyteen tai ehkäisyyn on ihmisoikeuksien vastaista"
Sitä ei tarvi sen kummemmin selittää. Tämä asian julkinen toteamus kitkee toivottavasti kaikki vihjailevat ja "huolestuneet" kysymykset ja katseet kristillisyytemme jäsenten välisestä kanssakäymisestä.
Täysin ennenkuulumatonta on myös tämä lause tekstin lopussa:
"Vakavan sairauden hoito voi joskus olla esteenä raskaaksi tulemiselle. Asiassa on hyvä kuunnella hoitavaa lääkäriä."
Vielä viime vuonna julkistetussa SRK:n kirjassa oli asiasta artikkeli jossa todettiin lyhennettynä näin:
" Perheen vaikeuksissa saatatte saada asiantuntijoilta neuvoja syntyvyyden rajoittamiseen, mutta Jumalan valtakunnasta teitä rohkaistaan vanhemmuuteen"
Nyt on selkeästi eri ääni kellossa.
Vakavan sairauden hoidossa pitää turvautua lääkärin ohjeeseen, vaikka hoitomuodon osana olisi ehkäisy.
Tässä ei enää eritellä fyysistä ja henkistä sairautta vaan annetaan ymmärtää että molemmat voi tarvita kyseistä hoitotoimenpidettä.
Kiitos Päivämiehen kirjoittajille rohkeasta julkitulosta joka vie kristillisyyttämme lähemmäs Jumalan armollisuutta ja lähimmäisen rakkautta.
Yksi merkittävä huonosti ilmaistu kohta kirjoituksessa on:
"Äidin ja lapsen elämä ovat lahjaa, ja niitä tulee kaikin keinoin suojella Jumalan pyhänä luomistyönä."
En tiedä onko tuo tarkoituksella ilmaistu näin vai onko kyseessä vahinko.
Kyllä Isän ja kaikkien perheenjäsenten elämä on lahjaa jota tulee suojella Jumalan pyhänä luomistyönä. Toivottavasti kyseessä on virhe. Muuten koko kirjoitus saa aika merkillisen sivujuonteen. Ikään kuin ehkäisy olisi hoitomuotona vain äidin asia.
keskiviikko 12. syyskuuta 2012
Päivämies 37/12 Perheen hyvinvointiin voi vaikuttaa.
Äärimmäisen tärkeä kirjoitus. Kiitokset päivämiehen toimitukselle että tämä on julkaistu. Muutamia poimintoja kirjoituksesta.
"On ensiarvoisen tärkeää, että jokainen perheenjäsen voi kokea arvonantoa ja kunnioitusta muiden jäsenten taholta. Kenenkään ajatuksia ja mielipiteitä ei pidä tyrmätä vaikka niihin aina voisi yhtyäkkään"
Tämän kun muistaisi kaikki kristillisyytemme suurperheiden vanhemmat. Jokainen lapsi on erinlainen ja tarvii sen oman mielipiteen julki tuomisen ja arvonannon. Myös häneltä aralta lapselta on se kysyttävä kun hän ei omatoimisesti sitä tuo julki.
Kirjoituksessa todetaan myös yksiselitteisesti vanhempien tehtävänä on ensisijaisesti antaa aikaa ja tukea lasta myönteisesti ja yksilöllisesti hänen kehityksessään. Ja toisaalta vanhemman tulee myös asettaa lapselle rajat ja valvoa niiden toteutumista. Lapset eivät itse osaa laittaa itselleen ja toisilleen rajoja.
Kuinka monessa kristillisyytemme suurperheessä näin toteutuu? Kuinka monen suurperheen vanhempi on yleensä kykenevä tähän? Miten tämä toteutuu kun vanhemman tai vanhempien voimavarat loppuvat?
Silloin ei paljon hetkellinen siivousapu auta vaan tarvitaan kohtuullisuuden päätöksiä, jotta ei tapahdu yli sukupolvien ylettyviä vaurioita
"On ensiarvoisen tärkeää, että jokainen perheenjäsen voi kokea arvonantoa ja kunnioitusta muiden jäsenten taholta. Kenenkään ajatuksia ja mielipiteitä ei pidä tyrmätä vaikka niihin aina voisi yhtyäkkään"
Tämän kun muistaisi kaikki kristillisyytemme suurperheiden vanhemmat. Jokainen lapsi on erinlainen ja tarvii sen oman mielipiteen julki tuomisen ja arvonannon. Myös häneltä aralta lapselta on se kysyttävä kun hän ei omatoimisesti sitä tuo julki.
Kirjoituksessa todetaan myös yksiselitteisesti vanhempien tehtävänä on ensisijaisesti antaa aikaa ja tukea lasta myönteisesti ja yksilöllisesti hänen kehityksessään. Ja toisaalta vanhemman tulee myös asettaa lapselle rajat ja valvoa niiden toteutumista. Lapset eivät itse osaa laittaa itselleen ja toisilleen rajoja.
Kuinka monessa kristillisyytemme suurperheessä näin toteutuu? Kuinka monen suurperheen vanhempi on yleensä kykenevä tähän? Miten tämä toteutuu kun vanhemman tai vanhempien voimavarat loppuvat?
Silloin ei paljon hetkellinen siivousapu auta vaan tarvitaan kohtuullisuuden päätöksiä, jotta ei tapahdu yli sukupolvien ylettyviä vaurioita
Päivämies 37/12 pääkirjoitus
Pääkirjoitus
Tämän viikkoisen lehden pääkirjoitus ottaa kantaa lehden teeman mukaisesti pyyteettömään palveluun. Kirjoitus on ajankohtainen ja aiheellinen.
Kirjoitus kaikkinensa on hyvä ja rakentava. Pyyteetöntä palvelua tarvitaan tässä yhteiskunnallisessa tilanteessa huomattavasti nykyistä enemmän.
Lainaus tekstistä: "Markkinataloudessa kilpailu myös ajaa yksittäiset työntekijät toimimaan äärimmisen tehokkaasti, usein voimiensa rajoilla. On syytä pohtia, mikä on kohtuullista"
Tämä on aiheellinen kysymys. On syytä pohtia, mikä on kohtuullista. On syytä myös pohtia sitä, että voimmeko laajemmasti asialle mitään vaan onko meidän tyydyttävä nykyiseen markkinataloudelliseen ajattelutapaan. Se ajattelutapa on erinlainen kuin 50 vuotta sitten. Kohtuullisuus on tervettä ajattelua nyt ja aina. Mutta liiallinen kohtuuden vaatiminen voi viedä meidät erinlaisuuden orjaksi.
Tämän viikkoisen lehden pääkirjoitus ottaa kantaa lehden teeman mukaisesti pyyteettömään palveluun. Kirjoitus on ajankohtainen ja aiheellinen.
Kirjoitus kaikkinensa on hyvä ja rakentava. Pyyteetöntä palvelua tarvitaan tässä yhteiskunnallisessa tilanteessa huomattavasti nykyistä enemmän.
Lainaus tekstistä: "Markkinataloudessa kilpailu myös ajaa yksittäiset työntekijät toimimaan äärimmisen tehokkaasti, usein voimiensa rajoilla. On syytä pohtia, mikä on kohtuullista"
Tämä on aiheellinen kysymys. On syytä pohtia, mikä on kohtuullista. On syytä myös pohtia sitä, että voimmeko laajemmasti asialle mitään vaan onko meidän tyydyttävä nykyiseen markkinataloudelliseen ajattelutapaan. Se ajattelutapa on erinlainen kuin 50 vuotta sitten. Kohtuullisuus on tervettä ajattelua nyt ja aina. Mutta liiallinen kohtuuden vaatiminen voi viedä meidät erinlaisuuden orjaksi.
torstai 12. heinäkuuta 2012
Suviseurapäivämiehet 27 ja 28/2012
http://www.srk.fi/index.php?p=paivamies
Kovin kepeästi Päivämies kommentoi Piispojen esiintymistä ja puheita suviseurojen avajaisissa. Muistetaan mainita, että paikalla oli peräti 3 piispaa. Mutta heidän puheiden sisällöstä ei mainita juuri mitään. Etenkin kutsuvierastilaisuudessa pidetyistä puheista ei ole mitään mainintaa. Mutta miten olisi jos joku piispoista olisi nostanut puheensa isoksi teemaksi vaikka raittiin elämäntavan tuovan siunauksen? Asia olisi varmasti ollut pääkirjoituksessa ja erillisessä artikkelissa.
Mistä johtuu Päivämiehen vaikeneminen Piispojen puheiden alla? Onko niin, että srk:lla ei ole vastausta / vastinetta ev lut kirkon tunnustuskirjojen mukaisesta uskosta poikkeamiseen? Kristillisyydessämme on korostettu kirkon olevan meille rakas kansankirkko joka edustaa hengellistä esivaltaa. Jos esivalta nyt on "alaistaan" ojentanut eikö pitäisi toimia ojennuksen mukaan tai antaa vastine?
Merkillistä touhua tälläinen vaikeneminen. Nyt kuitenkin eri puolilla Suomea seurapuheissa mainitaan Piispojen virhelliset käsitykset ja pyydetään Jumalan avaavan heidän silmänsä oikean uskonkäsityksen edessä. Kuitenkaan tätä oikeata uskonkäsitystä ei missään julkisesti esitetä niin selvästi kuin Piispa Repo omansa esitti.
Epätoimittaja lausuu kiitokset Piispa Revolle selkeästä puheesta joka pureutui uskomme ytimeen. Epätoimittaja ei yhdy hänen tulkintaansa kaikilta osin, mutta arvostaa suoraa ilmaisua.
Päivämies ei saa epätoimittajalta paljon kiitoksia. Päivämies on aina korostanut uskosta keskustelemisen tärkeyttä, mutta nyt kun avaus on julkisesti tehty, niin itse ei pysty siihen vastaamaan.
Kovin kepeästi Päivämies kommentoi Piispojen esiintymistä ja puheita suviseurojen avajaisissa. Muistetaan mainita, että paikalla oli peräti 3 piispaa. Mutta heidän puheiden sisällöstä ei mainita juuri mitään. Etenkin kutsuvierastilaisuudessa pidetyistä puheista ei ole mitään mainintaa. Mutta miten olisi jos joku piispoista olisi nostanut puheensa isoksi teemaksi vaikka raittiin elämäntavan tuovan siunauksen? Asia olisi varmasti ollut pääkirjoituksessa ja erillisessä artikkelissa.
Mistä johtuu Päivämiehen vaikeneminen Piispojen puheiden alla? Onko niin, että srk:lla ei ole vastausta / vastinetta ev lut kirkon tunnustuskirjojen mukaisesta uskosta poikkeamiseen? Kristillisyydessämme on korostettu kirkon olevan meille rakas kansankirkko joka edustaa hengellistä esivaltaa. Jos esivalta nyt on "alaistaan" ojentanut eikö pitäisi toimia ojennuksen mukaan tai antaa vastine?
Merkillistä touhua tälläinen vaikeneminen. Nyt kuitenkin eri puolilla Suomea seurapuheissa mainitaan Piispojen virhelliset käsitykset ja pyydetään Jumalan avaavan heidän silmänsä oikean uskonkäsityksen edessä. Kuitenkaan tätä oikeata uskonkäsitystä ei missään julkisesti esitetä niin selvästi kuin Piispa Repo omansa esitti.
Epätoimittaja lausuu kiitokset Piispa Revolle selkeästä puheesta joka pureutui uskomme ytimeen. Epätoimittaja ei yhdy hänen tulkintaansa kaikilta osin, mutta arvostaa suoraa ilmaisua.
Päivämies ei saa epätoimittajalta paljon kiitoksia. Päivämies on aina korostanut uskosta keskustelemisen tärkeyttä, mutta nyt kun avaus on julkisesti tehty, niin itse ei pysty siihen vastaamaan.
perjantai 8. kesäkuuta 2012
Päivämies 23/2012 yleistä
Lukekaa kaikki Lopen seurakunnan tervehdys suviseuravieraille!
Jotakin aivan ainutlaatuista yhteiskristillistä on tapahtunut Päivämiehen toimituksessa että tämä tervehdys on julkaistu tälläisenä.
Jotakin aivan ainutlaatuista yhteiskristillistä on tapahtunut Päivämiehen toimituksessa että tämä tervehdys on julkaistu tälläisenä.
Päivämies 23/2012 Matkaevääksi
http://www.srk.fi/index.php?p=matkaevaaksi232012
Hieno kirjoitus Isomaan Jannelta kohtuullisuudesta. On hyvä muistuttaa ihmisiä siitä mistä meidän pitää olla kiitollisia. Erityisesti puhuttelee tämä Sananlaskujen kohta: ”Parempi leipäkannikka ja rauha kuin juhlapidot ja riita”.
Siinä sitä on meillä oppimista.
Viimeinen kappale on taas sitä perinteistä taitavaa kaksoisviestintää.
"Jumalan lapset ovat halunneet myös ajallisin varoin tukea Jumalan valtakunnan työtä."
Vl-liikkeen sisällä olevat lukee tämän lauseen seuraavasti:
"Vanhoillislestadiolaiset ovat halunneet myös ajallisin varoin tukea rauhanyhdistysten työtä".
Onko Janne tukenut Jumalan valtakunnan työtä ajallisin varoin silloin kun on laittanut kirkon penkissä roposensa kolehtiin joka menee kirkon lähetystyön kautta Pietarin katulapsille?
Hän todennäköisesti kuuluu kirkoon ja tunnustaa uskonsa papin kanssa yhteisessä uskontunnustuksessa.
Vielä on paljon keskusteltavaa.
Hieno kirjoitus Isomaan Jannelta kohtuullisuudesta. On hyvä muistuttaa ihmisiä siitä mistä meidän pitää olla kiitollisia. Erityisesti puhuttelee tämä Sananlaskujen kohta: ”Parempi leipäkannikka ja rauha kuin juhlapidot ja riita”.
Siinä sitä on meillä oppimista.
Viimeinen kappale on taas sitä perinteistä taitavaa kaksoisviestintää.
"Jumalan lapset ovat halunneet myös ajallisin varoin tukea Jumalan valtakunnan työtä."
Vl-liikkeen sisällä olevat lukee tämän lauseen seuraavasti:
"Vanhoillislestadiolaiset ovat halunneet myös ajallisin varoin tukea rauhanyhdistysten työtä".
Onko Janne tukenut Jumalan valtakunnan työtä ajallisin varoin silloin kun on laittanut kirkon penkissä roposensa kolehtiin joka menee kirkon lähetystyön kautta Pietarin katulapsille?
Hän todennäköisesti kuuluu kirkoon ja tunnustaa uskonsa papin kanssa yhteisessä uskontunnustuksessa.
Vielä on paljon keskusteltavaa.
Päivämies 22/2012 pääkirjoitus
http://www.srk.fi/index.php?p=paakirjoitus_222012
Pääkirjoitus keskittyy tällä kertaa uskon perusteisiin eli Pyhään Henkeen.
Pyhä Henki on mielenkiintoinen ilmiö. Epätoimittajan vajavainen Raamatun tuntemus ei tiedä muuta Pyhän Hengen näkyväistä muotoa kuin ensimmäisen helluntain kyyhkyset.
Sen koommin sitä ei ole ihmissilmä havainnut. Kuitenkin sitä käytetään tänä päivänä keskellämme vallan välineenä. Onko jokin muu aisti ihmisellä ratkaisevasti näköaistia parempi, niin että havaitsee Pyhän Hengen olevan täällä tai siellä? Tai havaitsee paikat jossa sitä ainakaan ei ole?
Epätoimittajan oman havainnon mukaan tämän päivän Pyhän Hengen olemassaolon tulkinnat perustuvat etupäässä kuuloon ja näköön, sekä niiden kautta tulevaan opetukselliseen mielenyhtymään.
Jos Pyhän Hengen tunteminen olisi ulkoisista aisteista vapaata, niin silloin sen pitäisi tunnistaa näkemättä ja kuulematta mitään. Suosittelen vaikka seuraavanlaista testiä teille kaikille lukijoille: Seuraavan kerran kun olette tilaisuudessa jossa on VL-liikkken sisällä ja ulkona olevia. Tervehtikää kaikkia ihmisiä Jumalan Terveellä mutta silmät kiinni. Jos tunnet missä kohdin olisi pitänyt sanoa "päivää" tunnistat pyhän hengen ilman näköaistia.
Vastaavia kokeiluja voisi tehdä lukemattomia...
Pääkirjoituksessa todetaan aivan oikein se taho joka Pyhän Hengen tunnistaa:
"Jumala rakkaudessaan lähestyy ja vetää puoleensa. Hän näkee sisimpään ja tietää erehtymättömästi jokaisen ihmisen tunnontilan."
Siinä se on sanottu. Vain ja ainoastaan Jumala tietää missä on Pyhää Henkeä.
Me vain luulemme tietävämme.
Pääkirjoituksen viimeisessä kappaleessa on perinteinen opetus siitä mihin Pyhä Henki on tänä aikana valjastettu. Pyhän Hengen ilmoituksen mukaan ohjataan ihmisten ajallisia tekoja. (Pyhä Henki on ilmoittanut että korvikset on väärin, kaulakoru ei. Hiusten sävyttäminen on väärin, permanentti ei. Sunnuntaina saa tehdä töitä tietokoneella, vasaralla ei ... ym. ym)
Jälleen epätoimittajaa vaivaa vajavainen raamatun tuntemus, mutta ei sieltä taida löytyä esimerkkiä siitä että Pyhä Henki olisi valjastettu tälläisiin tehtäviin. Ei ole pääkirjoituksen viimeisessä kappaleessakaan yhtään Raamatun kohdan viittausta.
Aiheellista olisi keskustella laajemmasti siitä mihin sitä Pyhää Henkeä käytetään. Ettei kävisi niin, että joudutaan toteamaan Fariseustenkin toimineen Pyhän Hengen ohjaamina kun he olivat laatinee isien perinnäissäännöksiä.
Pääkirjoitus keskittyy tällä kertaa uskon perusteisiin eli Pyhään Henkeen.
Pyhä Henki on mielenkiintoinen ilmiö. Epätoimittajan vajavainen Raamatun tuntemus ei tiedä muuta Pyhän Hengen näkyväistä muotoa kuin ensimmäisen helluntain kyyhkyset.
Sen koommin sitä ei ole ihmissilmä havainnut. Kuitenkin sitä käytetään tänä päivänä keskellämme vallan välineenä. Onko jokin muu aisti ihmisellä ratkaisevasti näköaistia parempi, niin että havaitsee Pyhän Hengen olevan täällä tai siellä? Tai havaitsee paikat jossa sitä ainakaan ei ole?
Epätoimittajan oman havainnon mukaan tämän päivän Pyhän Hengen olemassaolon tulkinnat perustuvat etupäässä kuuloon ja näköön, sekä niiden kautta tulevaan opetukselliseen mielenyhtymään.
Jos Pyhän Hengen tunteminen olisi ulkoisista aisteista vapaata, niin silloin sen pitäisi tunnistaa näkemättä ja kuulematta mitään. Suosittelen vaikka seuraavanlaista testiä teille kaikille lukijoille: Seuraavan kerran kun olette tilaisuudessa jossa on VL-liikkken sisällä ja ulkona olevia. Tervehtikää kaikkia ihmisiä Jumalan Terveellä mutta silmät kiinni. Jos tunnet missä kohdin olisi pitänyt sanoa "päivää" tunnistat pyhän hengen ilman näköaistia.
Vastaavia kokeiluja voisi tehdä lukemattomia...
Pääkirjoituksessa todetaan aivan oikein se taho joka Pyhän Hengen tunnistaa:
"Jumala rakkaudessaan lähestyy ja vetää puoleensa. Hän näkee sisimpään ja tietää erehtymättömästi jokaisen ihmisen tunnontilan."
Siinä se on sanottu. Vain ja ainoastaan Jumala tietää missä on Pyhää Henkeä.
Me vain luulemme tietävämme.
Pääkirjoituksen viimeisessä kappaleessa on perinteinen opetus siitä mihin Pyhä Henki on tänä aikana valjastettu. Pyhän Hengen ilmoituksen mukaan ohjataan ihmisten ajallisia tekoja. (Pyhä Henki on ilmoittanut että korvikset on väärin, kaulakoru ei. Hiusten sävyttäminen on väärin, permanentti ei. Sunnuntaina saa tehdä töitä tietokoneella, vasaralla ei ... ym. ym)
Jälleen epätoimittajaa vaivaa vajavainen raamatun tuntemus, mutta ei sieltä taida löytyä esimerkkiä siitä että Pyhä Henki olisi valjastettu tälläisiin tehtäviin. Ei ole pääkirjoituksen viimeisessä kappaleessakaan yhtään Raamatun kohdan viittausta.
Aiheellista olisi keskustella laajemmasti siitä mihin sitä Pyhää Henkeä käytetään. Ettei kävisi niin, että joudutaan toteamaan Fariseustenkin toimineen Pyhän Hengen ohjaamina kun he olivat laatinee isien perinnäissäännöksiä.
Päivämies 21/2012 pääkirjoitus
http://www.srk.fi/index.php?p=paakirjoitus_212012
Todella hienoa, että päivämies jatkaa tätä avointa vuoropuhelua muiden medioiden kanssa. Epäilemättä on selvää, että tämä keskustelu pysyy käynnissä niin pitkään kuin liikkeen ulkopuoliset mediat sitä mottoroi. Henkisen ja hengellisen väkivallan kysymykset on pidettävä tälläisessä suhteellisen sulkeutuneessa liikkeessä esillä niin kauan kun voidaan todeta, että mikään liikkeen rakenteellinen tekijä tai opetus ei enää ruoki väkivaltaa. Toistaiseksi siitä olemme kaukana.
Tarpeettomia oman pesän puolustamisen kohtia tässä pääkirjoituksessa oli muutamia. Epätoimittaja ihmettelee mm. tätä jatkuvasti esillä pidettävää väitettä:
"On kuitenkin huomioitava, että julkisuuden myötä kymmenet tuhannet syyttömät vanhoillislestadiolaiset ovat tulleet leimatuiksi yksittäisten ihmisten rikosten vuoksi."
Muiden puolesta en osaa sanoa, mutta omasta puolestani sanon, että minä en ole tullut loukatuksi. Kukaan liikkeen ulkopuolinen ei ole minulta tästä pf asiasta kysynyt yhtään kysymystä.
Onkohan nyt niin, että pääkirjoittaja kuvittelee kaikkien VL- liikkeessä olevien kokevan samoin kuin hän itse ja hänen lähipiirinsä.
Kauhean väkivallaan julkituonti loukkaa etupäässä niitä jotka ovat osallisia väkivallan ylläpitäjiä tai aktiivisia keskustelun vaimentajia.
Todella hienoa, että päivämies jatkaa tätä avointa vuoropuhelua muiden medioiden kanssa. Epäilemättä on selvää, että tämä keskustelu pysyy käynnissä niin pitkään kuin liikkeen ulkopuoliset mediat sitä mottoroi. Henkisen ja hengellisen väkivallan kysymykset on pidettävä tälläisessä suhteellisen sulkeutuneessa liikkeessä esillä niin kauan kun voidaan todeta, että mikään liikkeen rakenteellinen tekijä tai opetus ei enää ruoki väkivaltaa. Toistaiseksi siitä olemme kaukana.
Tarpeettomia oman pesän puolustamisen kohtia tässä pääkirjoituksessa oli muutamia. Epätoimittaja ihmettelee mm. tätä jatkuvasti esillä pidettävää väitettä:
"On kuitenkin huomioitava, että julkisuuden myötä kymmenet tuhannet syyttömät vanhoillislestadiolaiset ovat tulleet leimatuiksi yksittäisten ihmisten rikosten vuoksi."
Muiden puolesta en osaa sanoa, mutta omasta puolestani sanon, että minä en ole tullut loukatuksi. Kukaan liikkeen ulkopuolinen ei ole minulta tästä pf asiasta kysynyt yhtään kysymystä.
Onkohan nyt niin, että pääkirjoittaja kuvittelee kaikkien VL- liikkeessä olevien kokevan samoin kuin hän itse ja hänen lähipiirinsä.
Kauhean väkivallaan julkituonti loukkaa etupäässä niitä jotka ovat osallisia väkivallan ylläpitäjiä tai aktiivisia keskustelun vaimentajia.
torstai 17. toukokuuta 2012
Päivämies 20/2012 pääkirjoitus
http://www.srk.fi/index.php?p=paakirjoitus_202012
Päivämiehen pääkirjoitus otti kantaa kirkolliskokouksen alkuun ja sen avauksessa olleeseen arkkipiispan puheenvuoroon. Pääkirjoitus myöntää, että on arkkipiispan huomio henkisestä väkivallasta ja lasten hyväksikäytöstä oli hyvä ja tarpeellinen. Mutta toteaa kuitenkin keskittyminen yhteen herätysliikkeeseen oli kohtuutonta.
Epätoimittaja kysyy, että miksi oli kohtuutonta? Jos vaikka katsoo Kotimaa24 nettisivuston luetuimmat ja kommentoiduimmat uutiset viime vuosilta, niin selviää kuinka paljon tätä keskustelua on käyty erityisesti kirkon sisällä. On ehdottoman tärkeää, että kirkko on ottanut tämän keskustelun omakseen, kun SRK:n johto ei ole halunnut sitä keskustelua ottaa kristillisyytemme keskustelukentälle.
Srk:n johto on useaan otteeseen toistanut, että kristillisyytemme sisällä käydään avointa keskustelua lasten hyväksikäytön ehkäisemisestä ja henkisen väkivallan vaaroista. Kuitenkaan kristillisyytemme julkaisuissa ei ole ollut yhtään haastattelua esim Johanna Hurtigin tutkimuksen tiimoilta. Aina on ollut vain kommentointia jonkun lehden kirjoituksista. Mitä on tälläinen "avoin" keskustelu?
Arkkipiispa on tilanteen oivaltanut ja ottanut kirkon sisäisen herätysliikkeen kipukohdat tarpeeksi vakavasti. Ja senkin arkkipiispa on oivaltanut, että SRK:n johto ei ole kykenevä käymään asiallista keskustelua oman liikkensä sisällä vaan sitä keskustelua on johdettava kirkon piiristä.
Sisäsivun kirkolliskokousuutisoinnin kohdalla on Johanna Lumijärven kokemukset kirkolliskokouksen aloituksesta. Ei ole sattumaa, että juuri Johannalta on tätä kommentointia pyydetty. Johanna on ensimmäinen VL-nainen kirkolliskokouksessa ja tällä julkisen kommentin pyytämisellä SRK tunnustaa että kirkolliskokouksessa voi toimia myös naisia. Tätä tunnustusta ei kyetä julkisesti sanomaan, vaan se on luettava näin rivien välistä.
Päivämiehen pääkirjoitus otti kantaa kirkolliskokouksen alkuun ja sen avauksessa olleeseen arkkipiispan puheenvuoroon. Pääkirjoitus myöntää, että on arkkipiispan huomio henkisestä väkivallasta ja lasten hyväksikäytöstä oli hyvä ja tarpeellinen. Mutta toteaa kuitenkin keskittyminen yhteen herätysliikkeeseen oli kohtuutonta.
Epätoimittaja kysyy, että miksi oli kohtuutonta? Jos vaikka katsoo Kotimaa24 nettisivuston luetuimmat ja kommentoiduimmat uutiset viime vuosilta, niin selviää kuinka paljon tätä keskustelua on käyty erityisesti kirkon sisällä. On ehdottoman tärkeää, että kirkko on ottanut tämän keskustelun omakseen, kun SRK:n johto ei ole halunnut sitä keskustelua ottaa kristillisyytemme keskustelukentälle.
Srk:n johto on useaan otteeseen toistanut, että kristillisyytemme sisällä käydään avointa keskustelua lasten hyväksikäytön ehkäisemisestä ja henkisen väkivallan vaaroista. Kuitenkaan kristillisyytemme julkaisuissa ei ole ollut yhtään haastattelua esim Johanna Hurtigin tutkimuksen tiimoilta. Aina on ollut vain kommentointia jonkun lehden kirjoituksista. Mitä on tälläinen "avoin" keskustelu?
Arkkipiispa on tilanteen oivaltanut ja ottanut kirkon sisäisen herätysliikkeen kipukohdat tarpeeksi vakavasti. Ja senkin arkkipiispa on oivaltanut, että SRK:n johto ei ole kykenevä käymään asiallista keskustelua oman liikkensä sisällä vaan sitä keskustelua on johdettava kirkon piiristä.
Sisäsivun kirkolliskokousuutisoinnin kohdalla on Johanna Lumijärven kokemukset kirkolliskokouksen aloituksesta. Ei ole sattumaa, että juuri Johannalta on tätä kommentointia pyydetty. Johanna on ensimmäinen VL-nainen kirkolliskokouksessa ja tällä julkisen kommentin pyytämisellä SRK tunnustaa että kirkolliskokouksessa voi toimia myös naisia. Tätä tunnustusta ei kyetä julkisesti sanomaan, vaan se on luettava näin rivien välistä.
torstai 3. toukokuuta 2012
Päivämies 18/2012 yleistä
Päivämiehessä oli useita hyviä artikkeleita ajankohtaisiin aiheisiin.
Kuten kirjoitus vertaistukiryhmästä
http://www.srk.fi/index.php?p=ketaan182012
Ja kommentointi Maijan tarina kirjasta
http://www.srk.fi/index.php?p=maija1812
Todella hienoa että näitä vaikeita ja hämmentäviä asioita on otettu keskusteluun myös Päivämiehen sivuille.
Lähisuhdeväkivallan vertaistukiryhmä VL- äitien keskuudessa on sinällään loistava tukimuoto. Sellaisen olemassaolosta kertominen on monille VL- kristityille uusi ja järkyttävä totuus. On ihmisiä jotka eivät voi kuvitellakkaan että tälläistä tapahtuu kristillisyytemme sisällä.
Artikkeli oli kokonaisuudessaan loistava. Haluan nostaa erityisesti yhden kohdan esille.
" Myös perheen lapset tarvitsevat huomioimista. On tärkeää, että eroperheiden lapset kokisivat olevansa tervetulleita seuroihin ja kokoontumisiin"
Hienoa ja kannustavaa puhetta, voi kun se muuttuisi vielä teoksi asti
Kuten kirjoitus vertaistukiryhmästä
http://www.srk.fi/index.php?p=ketaan182012
Ja kommentointi Maijan tarina kirjasta
http://www.srk.fi/index.php?p=maija1812
Todella hienoa että näitä vaikeita ja hämmentäviä asioita on otettu keskusteluun myös Päivämiehen sivuille.
Lähisuhdeväkivallan vertaistukiryhmä VL- äitien keskuudessa on sinällään loistava tukimuoto. Sellaisen olemassaolosta kertominen on monille VL- kristityille uusi ja järkyttävä totuus. On ihmisiä jotka eivät voi kuvitellakkaan että tälläistä tapahtuu kristillisyytemme sisällä.
Artikkeli oli kokonaisuudessaan loistava. Haluan nostaa erityisesti yhden kohdan esille.
" Myös perheen lapset tarvitsevat huomioimista. On tärkeää, että eroperheiden lapset kokisivat olevansa tervetulleita seuroihin ja kokoontumisiin"
Hienoa ja kannustavaa puhetta, voi kun se muuttuisi vielä teoksi asti
Päivämies 18/2012 Usko ja elämä
http://www.srk.fi/index.php?p=usko_ja_elama_182012
Usko ja elämä palstalla Aimo Hautamäki kertoo miten opetamme Jumalan seurakunnasta.
Kirjoitus avaa keskeisiltä osin sen mitä luterilainen kirkko opettaa. Jos tämän kirjoituksen lukee luterilaisen kirkon ei VL pappi, niin hän toteaa, että näinhän minäkin uskon. Eli olemme samassa Jumalan valtakunnassa. Luterilaisen kirkon ei papit julistavat Jumalanpalveluksessa jotenkin näin " Jeesuksen Kristuksen palvelijana julistan sinulle synninpäästön Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen".
Näin julistaa sekä VL että ei VL pappi.
Myös ei VL pappi on vakuuttunut tätä julistaessaan, että synnit tulee anteeksi annetuksi.
Aimo Hautamäki voisi kirjoittaa seuraavan usko ja elämä palstan aiheesta:
Miksi luterilaisessa julistuksessa ei ole pelastusta jos sitä ei julista VL- kristillisyyden tunnustama VL- kristitty.
Silloin päästäisiin asian ytimeen, eli siihen miksi pelastus on VL-opetuksen mukaan vain luterilaisen kirkon yhdessä osastossa eli VL-liikkeessä.
Jos Päivämies kannattaa pääkirjoituksen mukaista avoimuutta hengellisten asioiden hoitamisessa, niin tähän oleelliseen kysymykseen pitäisi vastata. Ja avoimuutta ei ole pelkästään yksipuoleinen julistus vaan kahdensuuntainen keskustelu
Usko ja elämä palstalla Aimo Hautamäki kertoo miten opetamme Jumalan seurakunnasta.
Kirjoitus avaa keskeisiltä osin sen mitä luterilainen kirkko opettaa. Jos tämän kirjoituksen lukee luterilaisen kirkon ei VL pappi, niin hän toteaa, että näinhän minäkin uskon. Eli olemme samassa Jumalan valtakunnassa. Luterilaisen kirkon ei papit julistavat Jumalanpalveluksessa jotenkin näin " Jeesuksen Kristuksen palvelijana julistan sinulle synninpäästön Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen".
Näin julistaa sekä VL että ei VL pappi.
Myös ei VL pappi on vakuuttunut tätä julistaessaan, että synnit tulee anteeksi annetuksi.
Aimo Hautamäki voisi kirjoittaa seuraavan usko ja elämä palstan aiheesta:
Miksi luterilaisessa julistuksessa ei ole pelastusta jos sitä ei julista VL- kristillisyyden tunnustama VL- kristitty.
Silloin päästäisiin asian ytimeen, eli siihen miksi pelastus on VL-opetuksen mukaan vain luterilaisen kirkon yhdessä osastossa eli VL-liikkeessä.
Jos Päivämies kannattaa pääkirjoituksen mukaista avoimuutta hengellisten asioiden hoitamisessa, niin tähän oleelliseen kysymykseen pitäisi vastata. Ja avoimuutta ei ole pelkästään yksipuoleinen julistus vaan kahdensuuntainen keskustelu
Päivämies 18/2012 pääkirjoitus
http://www.srk.fi/index.php?p=paakirjoitus_182012
Päivämiehen pääkirjoitus on eräänlainen vastine Kalevassa olleelle Piispa Salmen haastattelulle, jossa Salmi vaati lisää avointa keskustelua VL-liikkeen kipukohdista.
Pääkirjoituksessa otetaan hyvin myönteinen kanta avoimuuteen ja sen peruspilariin avoimeen keskusteluun.
Pääkirjoituksessa sanotaan: "Avoimuus on aina tärkeää. Sen merkitystä niin hengellisten kuin maallistenkin asioiden hoitamisessa ei koskaan liikaa korosteta. Jokaisella on vastuu puheistaan ja teoistaan sekä niiden perusteluista."
Tämä on selkeää tekstiä ja sopii toivoa, että jokainen VL- kristitty sisäistää sen omalle kohdalleen.
Pääkirjoituksen mukaan on oikeutettua olla huolestunut heistä jotka on joutuneet kokemaan järkyttäviä asioita liikkeen sisällä. Kirjoitus kuitenkin muistuttaa siitä että liikkeessä on reagoitu kannanottojen ja toimenpiteiden muodossa liikkeen sisällä kärsineiden puolesta.
Tässä tarkoitetaan epäilemättä pedofiili ja hoitokokoustapauksia. Kuitenkin on aiheellista kysyä, miten on toimittu niiden ihmisten parhaaksi jotka sidottiin henkiopin mukaisiin synteihin ja heitettiin saatanalle? Nyt kun on SRK:n johdon taholtakin kerrottu, että henkioppi oli harhaoppia, olisi varmaan syytä korjata virheet heidän osalta ketkä vielä elää.
Pääkirjoituksessa otetaan kantaa myös siihen, että uskovaisten yhteisö voi parhaimmillaan tukea vaikeuksissa olevaa hakeutumaan ammattiavun piiriin.
Näin varmasti on tapahtunut ja toivottavasti tapahtuu edespäinkin. Vielä kun selkeästi opetettaisiin ottamaan ammattiauttajan apu varauksetta vastaan. Opetus on tähän asti ollut tietyissä ammattiauttajien neuvoissa torjuvaa.
"Tavoittakohan kirjoituksen jonkun erityisen väsyneen isän tai äidin? Jumalan valtakunnan ulkopuolelta saa kehotuksen ottaa perheen kasvun omiin käsiisi. Uskovaisten joukossa ei ohjata tähän, mutta sen sijaan vanhemmuuttamme tahdotaan monin tavoin tukea"
(Tuuli Hintsalan kirjoitus Päivämiehessä 40/2011 ja kirjassa kodin hyvinvointi)
Päivämiehen pääkirjoitus on eräänlainen vastine Kalevassa olleelle Piispa Salmen haastattelulle, jossa Salmi vaati lisää avointa keskustelua VL-liikkeen kipukohdista.
Pääkirjoituksessa otetaan hyvin myönteinen kanta avoimuuteen ja sen peruspilariin avoimeen keskusteluun.
Pääkirjoituksessa sanotaan: "Avoimuus on aina tärkeää. Sen merkitystä niin hengellisten kuin maallistenkin asioiden hoitamisessa ei koskaan liikaa korosteta. Jokaisella on vastuu puheistaan ja teoistaan sekä niiden perusteluista."
Tämä on selkeää tekstiä ja sopii toivoa, että jokainen VL- kristitty sisäistää sen omalle kohdalleen.
Pääkirjoituksen mukaan on oikeutettua olla huolestunut heistä jotka on joutuneet kokemaan järkyttäviä asioita liikkeen sisällä. Kirjoitus kuitenkin muistuttaa siitä että liikkeessä on reagoitu kannanottojen ja toimenpiteiden muodossa liikkeen sisällä kärsineiden puolesta.
Tässä tarkoitetaan epäilemättä pedofiili ja hoitokokoustapauksia. Kuitenkin on aiheellista kysyä, miten on toimittu niiden ihmisten parhaaksi jotka sidottiin henkiopin mukaisiin synteihin ja heitettiin saatanalle? Nyt kun on SRK:n johdon taholtakin kerrottu, että henkioppi oli harhaoppia, olisi varmaan syytä korjata virheet heidän osalta ketkä vielä elää.
Pääkirjoituksessa otetaan kantaa myös siihen, että uskovaisten yhteisö voi parhaimmillaan tukea vaikeuksissa olevaa hakeutumaan ammattiavun piiriin.
Näin varmasti on tapahtunut ja toivottavasti tapahtuu edespäinkin. Vielä kun selkeästi opetettaisiin ottamaan ammattiauttajan apu varauksetta vastaan. Opetus on tähän asti ollut tietyissä ammattiauttajien neuvoissa torjuvaa.
"Tavoittakohan kirjoituksen jonkun erityisen väsyneen isän tai äidin? Jumalan valtakunnan ulkopuolelta saa kehotuksen ottaa perheen kasvun omiin käsiisi. Uskovaisten joukossa ei ohjata tähän, mutta sen sijaan vanhemmuuttamme tahdotaan monin tavoin tukea"
(Tuuli Hintsalan kirjoitus Päivämiehessä 40/2011 ja kirjassa kodin hyvinvointi)
keskiviikko 18. huhtikuuta 2012
Päivämies 16/2012 Usko ja Elämä
Päivämiehen nro 16 on Seppo Lohen ajatuksia naispappeudesta.
http://www.srk.fi/index.php?p=usko_ja_elama_162012
Hyvä että tähän ajankohtaiseen aiheeseen on tartuttu tuomalla julki perusteluja joihin kristillisyytemme käsitys nojaa.
Seppo Lohi sanoo että kysymys ei ole, etteivätkö naiset kelpaisi, vaan siitä mitä Jumala sanoo sanassaan.
Lisäksi hän viittaa Pietarin kirjeeseen "yksikään profeetallinen sana ei ole tullut julki ihmisten tahdosta, vaan ihmiset ovat puhuneet Pyhän Hengen johtamina sen minkä ovat Jumalalta saaneet".
Siis nostan tässä blogissa muutamia Paavalin kirjeiden kohtia kuten Seppokin on tehnyt. Molemmat on suoraan raamatusta, molemmat on varmasti totta. Sitten voimme miettiä miksi toisia noudatetaan orjallisesti ja toisia ei.
Seppo on lainannut seuraavan kohdan: 1.Kor. 14:33-34, 37-38 (jae 33 vain osittain)
"Niin kuin on laita kaikissa pyhien seurakunnissa, 34 naisten tulee olla vaiti seurakunnan kokouksissa."
"Jos joku uskoo olevansa profeetta tai saaneensa muita Hengen lahjoja, hänen tulee tietää että tämä, mitä kirjoitan, on Herran käsky. 38 Jos joku ei tätä tunnusta, Jumala ei tunnusta häntä."
Välistä on jäänyt pois esim jae 35
"Jos he tahtovat tietoa jostakin, heidän on kysyttävä sitä kotona omalta mieheltään, sillä naisen on sopimatonta puhua seurakunnan kokouksessa."
Mitenhän tämä kohta suhteutetaan esim seurakuntapäiviin jotka ovat kiistatta seurakunnan kokouksia?
Oliskohan sitten mitään merkitystä Korinttolaiskirjeen 11 luvulla.
"Jos miehellä on päähine päässään, kun hän rukoilee tai profetoi*, hän häpäisee päänsä. 5 Sen sijaan jos nainen on avopäin, kun hän rukoilee tai profetoi, hän häpäisee päänsä, sillä sehän on samaa kuin hän olisi antanut ajaa hiuksensa pois. 6 Ellei nainen peitä päätään, hän voi yhtä hyvin leikkauttaa hiuksensa. Mutta jos kerran hiusten leikkaaminen tai pois ajaminen on naiselle häpeällistä, hänen tulee peittää päänsä."
"Päätelkää itse, onko naisen sopivaa rukoilla Jumalaa avopäin. 14 Opettaahan jo luontokin teille, että pitkä tukka on miehelle häpeäksi 15 mutta naiselle kunniaksi. Pitkät hiukset on annettu naiselle hunnuksi. 16 Jos joku kuitenkin väittää vastaan, niin sanon hänelle, ettei meillä ole sellaista tapaa eikä yleensäkään Jumalan seurakunnilla."
Tässä nainen voi profetoida kun peittää päänsä. Ja naisen rukoilemista avopäin ei Jumalan seurakunnassa tunneta.
Toisessa perustelussa Seppo on lainannut Paavalin kirjettä Timoteukselle. Jae 1 kokonaan ja osa jakeesta 2
"Tämä sana on varma: joka pyrkii seurakunnan kaitsijan virkaan, tahtoo jaloon työhön. Seurakunnan kaitsijan tulee olla moitteeton, yhden vaimon mies --"
Jakeet 2 ja 3 kokonaan kuuluu seuraavasti:
"Seurakunnan kaitsijan tulee olla moitteeton, yhden vaimon mies, raitis, harkitseva, rauhallinen, vieraanvarainen ja taitava opettamaan, 3 ei juomiseen taipuvainen, ei väkivaltainen eikä rahanahne, vaan lempeä ja sopuisa. 4 Hänen on pidettävä hyvää huolta perheestään, kasvatettava lapsensa tottelevaisiksi ja saavutettava kaikkien kunnioitus."
Siis kaitsijalla pitää olla vaimo, ei saa polttaa tupakkaa ...yms.
Eikö näillä ominaisuuksilla ole mitään merkitystä?
Toinen huomio: Sepon viittaama kohta kertoo seurakunnan kaitsijan tehtävästä.
Timoteuskirjeen jae 8 eteenpäin kerrotaan seurakunnan palvelijasta.
"Myös seurakunnanpalvelijoiden on oltava arvokkaita ja vilpittömiä. He eivät saa käyttää liikaa viiniä eivätkä tavoitella omaa hyötyään. 9 Heidän tulee tuntea uskon salaisuus ja pitää omatuntonsa puhtaana. 10 Myös heidät on ensin tutkittava, ja kun heidät on todettu moitteettomiksi, he saavat ryhtyä hoitamaan tehtäväänsä. 11 Samoin tulee naisten olla arvokkaita, eivätkä he saa puhua muista pahaa. Heidän on oltava raittiita ja kaikessa luotettavia. 12 Seurakunnanpalvelijan on oltava yhden vaimon mies, ja hänen on pidettävä hyvää huolta lapsistaan ja perheväestään. 13 Ne, jotka hoitavat virkansa hyvin, saavat arvostetun aseman ja voivat rohkeasti julistaa uskoa Kristukseen Jeesukseen. "
Mikä on ero Paavalin viittauksella kaitsijaan ja palvelijaan?
Koskaan en ole kuullut puhuttavan puhujasta seurakunnan kaitsijana, aina vaan palvelijana.
Pappia olen joskus kuullut nimitettävän kaitsijaksi. Lähinnä kristillisyytemme ulkopuolella. Kristillisyytemme sisällä papitkin ovat palvelijoita.
Piispoista olen kuullut puhuttavan kaitsijoina.
Näitä kohtiahan on vaikka kuinka paljon. Kun otetaan yksittäinen kohta niin saadaan näyttämään miltä halutaan. Olisi kiinnostavaa jos näistä kohdista esim Seppo Lohi antautuisi kaksisuuntaiseen keskusteluun eikä vaan julistukseen.
Avointa keskustelua odottelee:
Epätoimittaja
http://www.srk.fi/index.php?p=usko_ja_elama_162012
Hyvä että tähän ajankohtaiseen aiheeseen on tartuttu tuomalla julki perusteluja joihin kristillisyytemme käsitys nojaa.
Seppo Lohi sanoo että kysymys ei ole, etteivätkö naiset kelpaisi, vaan siitä mitä Jumala sanoo sanassaan.
Lisäksi hän viittaa Pietarin kirjeeseen "yksikään profeetallinen sana ei ole tullut julki ihmisten tahdosta, vaan ihmiset ovat puhuneet Pyhän Hengen johtamina sen minkä ovat Jumalalta saaneet".
Siis nostan tässä blogissa muutamia Paavalin kirjeiden kohtia kuten Seppokin on tehnyt. Molemmat on suoraan raamatusta, molemmat on varmasti totta. Sitten voimme miettiä miksi toisia noudatetaan orjallisesti ja toisia ei.
Seppo on lainannut seuraavan kohdan: 1.Kor. 14:33-34, 37-38 (jae 33 vain osittain)
"Niin kuin on laita kaikissa pyhien seurakunnissa, 34 naisten tulee olla vaiti seurakunnan kokouksissa."
"Jos joku uskoo olevansa profeetta tai saaneensa muita Hengen lahjoja, hänen tulee tietää että tämä, mitä kirjoitan, on Herran käsky. 38 Jos joku ei tätä tunnusta, Jumala ei tunnusta häntä."
Välistä on jäänyt pois esim jae 35
"Jos he tahtovat tietoa jostakin, heidän on kysyttävä sitä kotona omalta mieheltään, sillä naisen on sopimatonta puhua seurakunnan kokouksessa."
Mitenhän tämä kohta suhteutetaan esim seurakuntapäiviin jotka ovat kiistatta seurakunnan kokouksia?
Oliskohan sitten mitään merkitystä Korinttolaiskirjeen 11 luvulla.
"Jos miehellä on päähine päässään, kun hän rukoilee tai profetoi*, hän häpäisee päänsä. 5 Sen sijaan jos nainen on avopäin, kun hän rukoilee tai profetoi, hän häpäisee päänsä, sillä sehän on samaa kuin hän olisi antanut ajaa hiuksensa pois. 6 Ellei nainen peitä päätään, hän voi yhtä hyvin leikkauttaa hiuksensa. Mutta jos kerran hiusten leikkaaminen tai pois ajaminen on naiselle häpeällistä, hänen tulee peittää päänsä."
"Päätelkää itse, onko naisen sopivaa rukoilla Jumalaa avopäin. 14 Opettaahan jo luontokin teille, että pitkä tukka on miehelle häpeäksi 15 mutta naiselle kunniaksi. Pitkät hiukset on annettu naiselle hunnuksi. 16 Jos joku kuitenkin väittää vastaan, niin sanon hänelle, ettei meillä ole sellaista tapaa eikä yleensäkään Jumalan seurakunnilla."
Tässä nainen voi profetoida kun peittää päänsä. Ja naisen rukoilemista avopäin ei Jumalan seurakunnassa tunneta.
Toisessa perustelussa Seppo on lainannut Paavalin kirjettä Timoteukselle. Jae 1 kokonaan ja osa jakeesta 2
"Tämä sana on varma: joka pyrkii seurakunnan kaitsijan virkaan, tahtoo jaloon työhön. Seurakunnan kaitsijan tulee olla moitteeton, yhden vaimon mies --"
Jakeet 2 ja 3 kokonaan kuuluu seuraavasti:
"Seurakunnan kaitsijan tulee olla moitteeton, yhden vaimon mies, raitis, harkitseva, rauhallinen, vieraanvarainen ja taitava opettamaan, 3 ei juomiseen taipuvainen, ei väkivaltainen eikä rahanahne, vaan lempeä ja sopuisa. 4 Hänen on pidettävä hyvää huolta perheestään, kasvatettava lapsensa tottelevaisiksi ja saavutettava kaikkien kunnioitus."
Siis kaitsijalla pitää olla vaimo, ei saa polttaa tupakkaa ...yms.
Eikö näillä ominaisuuksilla ole mitään merkitystä?
Toinen huomio: Sepon viittaama kohta kertoo seurakunnan kaitsijan tehtävästä.
Timoteuskirjeen jae 8 eteenpäin kerrotaan seurakunnan palvelijasta.
"Myös seurakunnanpalvelijoiden on oltava arvokkaita ja vilpittömiä. He eivät saa käyttää liikaa viiniä eivätkä tavoitella omaa hyötyään. 9 Heidän tulee tuntea uskon salaisuus ja pitää omatuntonsa puhtaana. 10 Myös heidät on ensin tutkittava, ja kun heidät on todettu moitteettomiksi, he saavat ryhtyä hoitamaan tehtäväänsä. 11 Samoin tulee naisten olla arvokkaita, eivätkä he saa puhua muista pahaa. Heidän on oltava raittiita ja kaikessa luotettavia. 12 Seurakunnanpalvelijan on oltava yhden vaimon mies, ja hänen on pidettävä hyvää huolta lapsistaan ja perheväestään. 13 Ne, jotka hoitavat virkansa hyvin, saavat arvostetun aseman ja voivat rohkeasti julistaa uskoa Kristukseen Jeesukseen. "
Mikä on ero Paavalin viittauksella kaitsijaan ja palvelijaan?
Koskaan en ole kuullut puhuttavan puhujasta seurakunnan kaitsijana, aina vaan palvelijana.
Pappia olen joskus kuullut nimitettävän kaitsijaksi. Lähinnä kristillisyytemme ulkopuolella. Kristillisyytemme sisällä papitkin ovat palvelijoita.
Piispoista olen kuullut puhuttavan kaitsijoina.
Näitä kohtiahan on vaikka kuinka paljon. Kun otetaan yksittäinen kohta niin saadaan näyttämään miltä halutaan. Olisi kiinnostavaa jos näistä kohdista esim Seppo Lohi antautuisi kaksisuuntaiseen keskusteluun eikä vaan julistukseen.
Avointa keskustelua odottelee:
Epätoimittaja
torstai 5. huhtikuuta 2012
Päivämies 14-15/2012 sana Pääsiäispäiväksi
Pauli Kiviojan tekstin selitys:
http://www.srk.fi/index.php?p=sana_juhlapaivaksi14b2012
Selkeää selitystä Paulilta
Tarkastellaan hieman tarkemmin tekstin loppuosaa:
"Paitsi laista, kristitty on kuollut pois myös ihmisten keksimistä säännöistä ja käskyistä, jotka vaativat omatekoista hurskautta, nöyryyden harjoitusta ja ruumiin kurittamista. Ne näyttävät viisailta, mutta todellisuudessa ovat arvottomia ja tyydyttävät vain ihmisen ylpeyttä. (Kol. 2:20–23.)"
Kolossalaiskirje 2:20-23
" Jos kerran olette yhdessä Kristuksen kanssa kuolleet pois maailman alkuvoimien ulottuvilta, miksi yhä käyttäydytte tämän maailman mukaisesti ja alistutte sellaisiin sääntöihin kuin 21 "älä tartu", "älä maista", "älä kosketa"? 22 Tämä kaikkihan koskee sellaista, mikä käytön jälkeen häviää. Kysymys on vain ihmisten käskyistä ja opeista.(Mark. 7:7) 23 Nämä omatekoista hurskautta, nöyryyden harjoitusta ja ruumiin kurittamista vaativat käskyt tosin näyttävät viisailta, mutta todellisuudessa ne ovat arvottomia ja tyydyttävät vain ihmisen ylpeyttä."
Tuon jakeen 22 sivuviittaus Mark 7:7 kuuluu seuraavasti:
" 7 Turhaan he minua palvelevat, kun opettavat oppejaan, ihmisten tekemiä käskyjä."
Epätoimittajaa kalvaa mielenkiintoinen kysymys. Mitähän Paavali ja itse Elämän Herra sanoisi seuraavasti alkaviin tuttuihin lauseisiin:
Me emme halua....
Emmehän me halua...
Halumme on...
Haluammehan...
Jos haluat mitä me yhteisesti emme halua niin...
Jos et halua kuten aina olemme halunneet niin...
Kaikkien yläpuolella on: vaikka uskot kuten me, mutta et halua kuten me niin olet osaton armosta
lauseisiin voi liittää mitä tahansa isiemme perinnäissäännöksiä.
TV, korvikset, meikkaus, hiusvärit, urheilu, lasten saanti, naispappeus .....
http://www.srk.fi/index.php?p=sana_juhlapaivaksi14b2012
Selkeää selitystä Paulilta
Tarkastellaan hieman tarkemmin tekstin loppuosaa:
"Paitsi laista, kristitty on kuollut pois myös ihmisten keksimistä säännöistä ja käskyistä, jotka vaativat omatekoista hurskautta, nöyryyden harjoitusta ja ruumiin kurittamista. Ne näyttävät viisailta, mutta todellisuudessa ovat arvottomia ja tyydyttävät vain ihmisen ylpeyttä. (Kol. 2:20–23.)"
Kolossalaiskirje 2:20-23
" Jos kerran olette yhdessä Kristuksen kanssa kuolleet pois maailman alkuvoimien ulottuvilta, miksi yhä käyttäydytte tämän maailman mukaisesti ja alistutte sellaisiin sääntöihin kuin 21 "älä tartu", "älä maista", "älä kosketa"? 22 Tämä kaikkihan koskee sellaista, mikä käytön jälkeen häviää. Kysymys on vain ihmisten käskyistä ja opeista.(Mark. 7:7) 23 Nämä omatekoista hurskautta, nöyryyden harjoitusta ja ruumiin kurittamista vaativat käskyt tosin näyttävät viisailta, mutta todellisuudessa ne ovat arvottomia ja tyydyttävät vain ihmisen ylpeyttä."
Tuon jakeen 22 sivuviittaus Mark 7:7 kuuluu seuraavasti:
" 7 Turhaan he minua palvelevat, kun opettavat oppejaan, ihmisten tekemiä käskyjä."
Epätoimittajaa kalvaa mielenkiintoinen kysymys. Mitähän Paavali ja itse Elämän Herra sanoisi seuraavasti alkaviin tuttuihin lauseisiin:
Me emme halua....
Emmehän me halua...
Halumme on...
Haluammehan...
Jos haluat mitä me yhteisesti emme halua niin...
Jos et halua kuten aina olemme halunneet niin...
Kaikkien yläpuolella on: vaikka uskot kuten me, mutta et halua kuten me niin olet osaton armosta
lauseisiin voi liittää mitä tahansa isiemme perinnäissäännöksiä.
TV, korvikset, meikkaus, hiusvärit, urheilu, lasten saanti, naispappeus .....
Päivämies 14-15/2012 pääkirjoitus
http://www.srk.fi/index.php?p=paakirjoitus_142012
Päivämiehen pääkirjoitus käsittelee syntien sovittamisen suurinta juhlaa, pitkäperjantaita ja pääsiäistä. Tätä ilosanomaa on riemullista lukea, ylösnoussut on voittanut kuoleman vallan. Jeesus nousi maallisessa ruumiissa ylös haudasta ja avasi meille tien taivaaseen. Siihen ei ole mitään lisättävää tai poisotettavaa.
Jälleen on pääkirjoituksessa kohta jonka vanhoillislestadiolaisuuden sisällä ja ulkopuolella olevat lukevat erilailla.
"Järkeily voi hämärtää myös näkyä Jumalan seurakunnasta, jossa Pyhä Henki vaikuttaa ja josta Kristuksen vanhurskautta tarjotaan evankeliumin saarnassa ihmisille"
Ulkopuolella VL- liikkeen virke luetaan niin kuin siinä lukee. Ja Jumalan seurakunta on siellä missä on Jeesukseen uskovia. VL- liikkeen sisällä olevat lukevat virkkeen samalla tavalla, mutta lapsesta asti jatkuneen opetuksen pohjalta ymmärtävät virkkeen seuraavasti:
"Järkeily voi hämärtää myös näkyä vanhoillislestadiolaisesta kristillisyydestä, jossa Pyhä Henki vaikuttaa ja josta Kristuksen vanhurskautta tarjotaan evankeliumin saarnassa ihmisille".
Päivämiehen pääkirjoitus käsittelee syntien sovittamisen suurinta juhlaa, pitkäperjantaita ja pääsiäistä. Tätä ilosanomaa on riemullista lukea, ylösnoussut on voittanut kuoleman vallan. Jeesus nousi maallisessa ruumiissa ylös haudasta ja avasi meille tien taivaaseen. Siihen ei ole mitään lisättävää tai poisotettavaa.
Jälleen on pääkirjoituksessa kohta jonka vanhoillislestadiolaisuuden sisällä ja ulkopuolella olevat lukevat erilailla.
"Järkeily voi hämärtää myös näkyä Jumalan seurakunnasta, jossa Pyhä Henki vaikuttaa ja josta Kristuksen vanhurskautta tarjotaan evankeliumin saarnassa ihmisille"
Ulkopuolella VL- liikkeen virke luetaan niin kuin siinä lukee. Ja Jumalan seurakunta on siellä missä on Jeesukseen uskovia. VL- liikkeen sisällä olevat lukevat virkkeen samalla tavalla, mutta lapsesta asti jatkuneen opetuksen pohjalta ymmärtävät virkkeen seuraavasti:
"Järkeily voi hämärtää myös näkyä vanhoillislestadiolaisesta kristillisyydestä, jossa Pyhä Henki vaikuttaa ja josta Kristuksen vanhurskautta tarjotaan evankeliumin saarnassa ihmisille".
sunnuntai 1. huhtikuuta 2012
Päivämies 13/2012 yleistä
Muutaman havainnon haluaisin nostaa uuden kirjan "kodin hyvinvointi" esittelystä.
Kirjan esittelyssä on kerrottu, että siinä on kirjoituksia myös perheiden vakavista ongelmatilanteista, kuten lähisuhdeväkivallasta ja seksuaalisesta hyväksikäytöstä.
Hyvä että on uskallettu ottaa mukaan nämä järkyttävimmät läheisten ihmisten toisille tekemät vääryydet. Toisaalta nämä on helppo ottaa mukaan kun ne on selkeästi VL- kristillisyydessä todettu synniksi ja vääryydeksi jotka pitää hoitaa myös maallisen esivallan edessä.
Haluaisin nostaa keskusteluun myös vakavan ongelman joka vaanii erityisesti suurissa perheissä.
Nimittäin vanhempien ajan riittävyyden jokaiselle lapselle.
Jokaisella lapsella on oikeus lapsuuteen jossa on läsnä turvallinen isä ja äiti. VL-kristillisyydessä usein vedotaan siihen, että kun on ehjä perhe, niin siinä on lasten hyvä kasvaa. Mutta ehjissäkin perheissä voi olla lapsia jotka ovat täysin ilman vanhempien tukea.
Kun on vaikka 10 alle 15 vuotiasta lasta, niin on itsepetosta sanoa, että kaikki lapset saavat tarpeeksi aikaa vanhemmilta. Tämä on tullut viime aikoina erityisesti näkyviin kun suurten perheiden lapsia on sijoitettu kodin ulkopuolelle huomattavia määriä. Useassa tapauksessa perimmäisenä syynä on vanhempien ajan riittämättömyys haastavan lapsen kanssa.
Epätoimittaja on harmikseen huomannut, että tähän alati kasvavaan piilopahoinvointiin ei ole kristillisyytemme kirjoituksissa ole uskallettu ottaa avointa ja rakentavaa kantaa. Kun opetetaan, että Jumala antaa voimat taakan mukaan ei uskalleta tunnustaa, että näin ei ole tapahtunut silloin kun lapsi joudutaan sijoittamaan vanhempien kasvatuksen ulkopuolelle? Voisiko olla niin, että Jumala ottaa voimaansa pois kun vanhemmat eivät ota koko perheen hyvinvointia ja jaksamista huomioon silloin kun taakka tuntuu ensimmäisen kerran ylivoimaiselta?
Kirjan esittelyssä on kerrottu, että siinä on kirjoituksia myös perheiden vakavista ongelmatilanteista, kuten lähisuhdeväkivallasta ja seksuaalisesta hyväksikäytöstä.
Hyvä että on uskallettu ottaa mukaan nämä järkyttävimmät läheisten ihmisten toisille tekemät vääryydet. Toisaalta nämä on helppo ottaa mukaan kun ne on selkeästi VL- kristillisyydessä todettu synniksi ja vääryydeksi jotka pitää hoitaa myös maallisen esivallan edessä.
Haluaisin nostaa keskusteluun myös vakavan ongelman joka vaanii erityisesti suurissa perheissä.
Nimittäin vanhempien ajan riittävyyden jokaiselle lapselle.
Jokaisella lapsella on oikeus lapsuuteen jossa on läsnä turvallinen isä ja äiti. VL-kristillisyydessä usein vedotaan siihen, että kun on ehjä perhe, niin siinä on lasten hyvä kasvaa. Mutta ehjissäkin perheissä voi olla lapsia jotka ovat täysin ilman vanhempien tukea.
Kun on vaikka 10 alle 15 vuotiasta lasta, niin on itsepetosta sanoa, että kaikki lapset saavat tarpeeksi aikaa vanhemmilta. Tämä on tullut viime aikoina erityisesti näkyviin kun suurten perheiden lapsia on sijoitettu kodin ulkopuolelle huomattavia määriä. Useassa tapauksessa perimmäisenä syynä on vanhempien ajan riittämättömyys haastavan lapsen kanssa.
Epätoimittaja on harmikseen huomannut, että tähän alati kasvavaan piilopahoinvointiin ei ole kristillisyytemme kirjoituksissa ole uskallettu ottaa avointa ja rakentavaa kantaa. Kun opetetaan, että Jumala antaa voimat taakan mukaan ei uskalleta tunnustaa, että näin ei ole tapahtunut silloin kun lapsi joudutaan sijoittamaan vanhempien kasvatuksen ulkopuolelle? Voisiko olla niin, että Jumala ottaa voimaansa pois kun vanhemmat eivät ota koko perheen hyvinvointia ja jaksamista huomioon silloin kun taakka tuntuu ensimmäisen kerran ylivoimaiselta?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)